Jarmo Stoor : Sieluhäkki

Minulla oli puhevika. Opettaja sanoi sen olevan pahin mitä oli koskaan kuullut, d-, r-, t- ja s-kirjaimet lausuin väärin. S suhisi, r lällätti, d sekoittui t:ksi ja t oli pelkkä napsahdus. Lisäksi sekoitin n:n ja m:n keskenään. Opettaja sanoi, ettei ymmärtänyt kun lausuin etunimeni Tarmo.

Minua se ei häirinnyt. Hehtaarin tontilla ei tarvittu puhetta. Koulussa olin hiljaa. Jos joku halusi kuulla nimeni, niin sanoin, ja kun se nauratti, niin mottasin nyrkillä. Rajapyykin siirtelyssä kovettuneet kädet saivat veren tirskahtamaan...

Sieluhäkki on tositapahtumiin pohjaava kertomus pojasta ja pahuuden heijastumisesta sukupolvesta toiseen. Poika elää Lapissa, hehtaarin tontilla, sodassa kaatuneen Kaverinsa, Saku-koiran ja kadonneen kissan kanssa.

Lapsena raiskattu äiti vahtii poikaansa ja suojelee kaikelta, mutta ei poika lannistu, hän säntää uusiin seikkailuihin Kaverin kanssa. Romaani on rosoinen runoelma? mielikuvituksen parantavasta voimasta.