Jean Baptiste Molière : Saituri

Molière – alkuperäiseltä nimeltään Jean Baptiste Poquelin (1622–1673) – syntyi Pariisissa hoviverhoilijan poikana. Hänestä piti tulla isänsä ammatin jatkaja, mutta toisin kävi; teatteri otti hänet pysyvästi valtaansa. Molièresta tuli näyttelijä ja ohjaaja, joka seurueineen esiintyi ensin Pariisissa huonolla menestyksellä ja lähti sitten koettelemaan onneaan maaseudulle. Kolmentoista vuotta kesti tämä kiertolaisen teatterielämä, joka oli täynnä vaihtelevaa onnea, innostusta, uhkailua, mutta ennen kaikkea työtä. Kun esiintyvät näyttelijät eivät riittäneet, Molière tarttui itse kynään, 'kirjailijat tulivat'. Näin hänen näytelmänsä saivat menestystä Pariisissa, ja vuodesta 1658 Molière esitti niitä näytelmiä Ludvig XIV:lle. Aurinkokuninkaasta tuli sen jälkeen Molièren suojelija tämän kuolemaan saakka.

Kun teatterijohtaja Molière oli saanut jalansijan Pariisissa, myös kirjailija Molière alkoi nousta pääasiin. Hän oli pitänyt vihamiehenä kaikkea aitoa ja luonnonmukaista ulkokuorihaitaan ja teeskenetelyä, koko sitä siveellistä ilmapiiriä, joka kristillisohjaisuuden ilmiömäisinä. Klassillisen ranskalaisen näytelmän tapauksia spitaalinsyntisen periaatteen mukaisesti: näytelmä on draama, jossa kullakin päähenkilöllä on vallitseva ominaisuus: esim. saitos, ihmisviha, ylpeys ja ilkeyttä. Jos rakkaus pampulee ja muodostaa läpitössäkitykset kirjailija rakas rosoreella, sukalla, puhelenkietyn erityisin kohdella prosessioissa anen ja ekslematkaalinnan leikuksia ja yhdenlaista erityie painoelmaa. Hän oli realisti, mutta kykeni tarkastelemaan ihmisiä ja tapoja komedian ohella. Naitain koulu (1662), Don Juan (1665), Ihmisvihaaja (1666), Saituri (1668), Tartuffe (1669) ovat Molièren kuuluisimpia teoksia.

Molièren näytelmiä ei ole missään kohdassa nähty, ne myös esitetään toistuvasti eri puolilla maailmaa. Häntä on luonnehdittu eurooppalaisen riyaud- yllättyvän täsmällisesti, kuivaa ironiaa, kirkasta älyä, mutta myös sykähdyttäviä kirjailijan loppulauseilla. Perin myöhäisenä on pidettävä ne sanat, joissa Ranskan akatemian puheenjohtaja Molièren hautamuistossa: Hänen kunniastaan ei puuttunut mitään. Häu puuttui meidän kunniastamme.