Jean-Christophe Rufin : Vaellus : Santiago de Compostelan kulkijat

Takakansi

"Jos minun laillani ei tiedä pyhiinvaeltajien tiestä mitään ennen lähtöä, tulee helposti kuvitelleeksi ruohikon poikki kulkevan vanhan polun ja yksin tai ryhmässä matkaa taittavia pyhiinvaeltajia, jotka pitävät tien kunnossa jättämällä siihen jalanjälkensä. Alkeellinen virhe, joka korjaantuu hyvin pian."

Pohjoisespanjalainen pyhiinvaeltajan maisema. Merta, vuoria, metsiä ja päätteeksi luostarin hiljaisuus. Seuraavassa hetkessä häilseviä tienvarsibaareja, jossa humalaiset rekkakuskit nipistelevät tarjoilijatyttöjen takamusta. Kilometristä toiseen jatkuva asvaltti, rumat teollisuusalueet, tielleen jääneet rantahuvilat ja uhkaavanoloiset modernit tunnelityöt ärsyttävät ja panevat vanhan uskonnon vaeltajan pohtimaan paitsi väsymistä ja hiertyneitä jalkojaan myös historiaa, uskontoa, yhteiskuntaa, itse vaelluksen merkitystä – ja lopulta ei mitään. Se on oma tarkoituksensa.

Pohjois-Espanjan läpi kulkeva Compostelan eli Pyhän Jaakobin tie ja Santiago de Compostelan katedraali sen päässä ovat kristikunnan merkittävimpiä pyhiinvaelluskohteita. Kirjailija-lääkäri Jean-Christophe Rufin kulkee vähemmän käytettyä pohjoista reittiä ja pohtii kotiin päästyään millaista tien päällä oli, millaisia vaikutuksia sillä on jälkeenpäin; mikä on pyhää ja millä tavoin se liittyi hänen vaellukseensa.

Kirjan esipuheen on kirjoittanut toimittaja ja Compostelan tien kulkija Suvi Ahola.

JEAN-CHRISTOPHE RUFIN (s. 1952) on paitsi kirjailija, kiipeilijä, maailmamatkaaja, historioitsija ja lääkäri myös Lääkärit ilman rajoja -järjestön pioneereja, Ranskan akatemian nuorin jäsen ja maansa entinen Senegalin ja Gambian suurlähettiläs. Vuonna 2001 hän voitti Goncourt-palkinnon romaanillaan Rouge Brésil.

Esittely

Pohjoisespanjalainen pyhiinvaeltajan maisema. Luostarinhiljaisuus. Seuraavassa hetkessä hälisevä tienvarsibaari, jossa humalaiset rekkakuskit nipistelevät tarjoilijatytön takamusta. Kilometristä toiseen jatkuva asvaltti, rumat teollisuusalueet, tyhjilleen jääneet rantahuvilat ja uhkaavanoloiset modernit tuulimyllyt ärsyttävät ja herättävät sitten filosofisia pohdintoja. Kirjailija retkuuntuu vaelluksellaan ja kokee olevansa kummajainen, koska ei ole uskovainen. Mutta vaellus saa hänet pohtimaan historiaa, uskontoa, yhteiskuntaa. Ja täältä löytämäänsä pyhyyttä. Kirjan jälkikirjoituksessa toimittaja ja Compostelan tien kulkija Suvi Ahola pohtii Rufinin kirjan herättämiä muistoja ja ajatuksia: millaista oli lähteä pohjoisesta ja maallistuneesta Suomesta kuukaudeksi kulkemaan 800 km katolisten pyhiinvaeltajien vuosituhantisia jälkiä? Miltä tuntui seesteisten maalaismaisemien ja teollisten laitakaupunkien vaihtelu ja miten lähelle pyhyyden kokemus ja tyhjyys tulevat vaeltajaa, jonka välittömin tuntemus on usein väsymys ja jalat rakoille hiertävät kengät. Ja miten kirjan lukeminen herättää muistoja paitsi mielessä myös ruumiissa ja innostaa suunnittelemaan seuraavaa matkaa.