Jean de La Bruyere : Luonnekuvia eli tämän vuosisadan tapoja

Jean de La Bruyère (1645–1696), Ranskan kirjallisuuden suuren vuosisadan loisteliaan ihmistuntijan ja yhteiskuntasatiirikon, tuotanto on tähän asti ollut maassamme tunnettua vain eräiden aforismiantologioin avulla. »Luonnekuvien», Les Caractères ou les Moeurs de ce Siècle, suomennos tuo tämän klassikon eteemme kaikessa mahtikkuudessaan. Tuon aikakauden useat muut pääedustajat ovat jo aiemmin tulleet suomennosten välityksellä lukijakunnallemme tutuiksi: Molièren komediat, Pascalin mietteet, markiisitar de Sévignén kirjeet, La Rochefoucauld’n maksiimit. La Bruyère jatkaa sitä ranskalaista perinnettä, jonka nerokkaana alullepanijana oli Michel de Montaigne ja joka keskeytymättä jatkui 1700-luvun moralistien ja valistusfilosofien välittämänä aina 1800-luvun suureen romaanikirjallisuuteen saakka.

La Bruyère on tehnyt luonnekuvissaan piirtänyt kuin jättiläismäiseen seinämaalaukseen koko Ludvig XIV:n aikakauden ihmigallerian. Hänen luonnekuviensa avulla voidaan perehtyä tuon kulttuurihistoriallisesti niin hallitsevan epookin ihmiseen, hänen ajattelutapaansa ja hänen toimintaansa itsevaltaisessa yhteiskunnassa. Mutta luonnekuvat voidaan myös irrottaa ajasta ja tarkastella niiden muovaamaa ihmistä ajattomana ilmiönä. Tällöin tapaamme itsensä, saman ihmisen, joka Montaignen aikana reagoi ja toimi peruskysymyksissä samalla tavoin kuin La Bruyéren aikana ja vihdoin meidänkin aikanamme.

Ihmistuntijana La Bruyère kuuluu niiden suurten kirjailijain joukkoon, jotka ovat voineet tunkeutua ihmisessä siihen mikä on laadultaan perustavaa ja siis myös ikuista.