Jean Renoir : Renoir, isäni

Takakansi

"Kaikki se, mitä nimitän taiteen kieleopiksi tai peruskäsitteiksi, voidaan lausua yhdellä sanalla: säännöttömyys.

Maa ei ole pyöreä. Appelsiini ei ole pyöreä. Yksikään sen osa ei ole samanmuotoinen tai -painoinen kuin toinen. Jos jaat appelsiinin neljään lohkoon, huomaat ettei yhdessäkään lohkossa ole yhtä paljon siemeniä kuin muissa. Eivätkä edes siemenet ole samanlaisia.

Katso puun lehteä. Katso sataatuhatta muuta saman puun lehteä. Ei yksikään niistä ole tarkalleen toisensa kaltainen.

Ollaksesi taiteilija sinun on opittava luonnon lait.

Kun taide tulee tarpeettomaksi, on loppu alkanut... Arvosta ei menetä puolta, et edes osaa. Kaikki loppuu kerralla.

Jos taide olisi turhaa, ei silisi olisi pikallisia vihaniekkiä eikä vilpillisiä ystäviä."

"Nykyinen rappio johtuu siitä, että silmä on unohtanut näkemisen taidon. Jotkut eivät opi koskaan aistimaan, vaikka kuinka yrittäisivät.

Joku antoi erään suuren mestarin maalauksen ystävälleni, joka ilahtui saadessaan olohuoneeseensa kiistämättömän arvokkaan esineen. Hän näytti sitä jokaiselle vieraalleen. Eräänä päivänä hän ryntäsi luokseni. Hän oli suunniltaan ilosta. Hän kertoi minulle, että siihen aamuun asti hän ei ollut käsittänyt, miksi maalaus oli kaunis. Siihen asti hän oli kaikkien muiden tavoin ihaillut signeerausta. Ystäväni oli juuri oppinut aistimaan."

Esittely

Pierre-Auguste Renoir (1841-1919) mullisti muiden impressionistien kanssa länsimaisen maalaustaiteen vuosisadan vaihteessa. Taiteilijamestarin työt olivat loppumatonta ylistystä valolle, värille ja elämän kauneudelle.

Jean Renoir (1894-1979) nousi kuuluisan isänsä varjosta yhdeksi elokuvahistorian merkittävimmistä ohjaajista. Kirjassaan hän piirtää isästään intiimin lähikuvan - kotona, maalaustelineen ääressä, mallien ja ystävien parissa, perheenisänä, säkenöivänä kaskuilijana, elämänviisaana vanhuksena. Miehestä, joka rakasti elämää viimeiseen siveltimenvetoon asti.