Jenny Lexhed : Kun rakkaus ei riitä : äidin kamppailu lapsensa puolesta

Takakansi

"Lucas on pieni, vasta kaksivuotias, kun alan huomata ja tunnustaa itselleni, että hän on toisenlainen kuin muut lapset. On vaikea sanoa, mikä hänestä tarkalleen tekee erilaisen. Aluksi kyse on enemmänkin vain tunteesta, vastentahtoisesta aavistuksesta, että meitä on kohtaamassa suuri murhe."

Jenny ja hänen miehensä elävät täyttä elämänvaihetta saadessaan esikoisensa Lucaksen. He ovat avioituneet, ostaneet talon ja heidän yhdessä perustamansa yritys kukoistaa. Mutta pojan syntymä tuo elämään levottomuuden siemenen. Aavistus kysyy varmuudeksi: Lucas ei ole kuten toiset lapset. Kaikki viittaa siihen, että pojalla on autismi. Entäpä jos hän ei koskaan opi puhumaan?

Jenny päättää tehdä kaiken voitavansa, jotta pysyttäisiin autismi-Lucaksen itsenäisessä elämässä. Seuraa aikoja, jolloin koko perhe, varsinkin Jenny, horjuu toivon ja epätoivon rajamailla. Parhaan mahdollisen hoitomenetelmän uuvuttava etsimä kärjistää asiat entistä huonompaan jamaan: väsymys ajaa Jennyn psykoosiin, ja hän joutuu vastoin tahtoaan psykiatriseen hoitoon suljetulle osastolle. Alkaa uusi matka - matka takaisin kohti omaa, vahvaa itseyttä ja takaisin Lucaksen luo, joka niin kovasti tarvitsee äitiään.

Kun rakkaus ei riitä on todentuntuinen ja rohkea kertomus surusta, mutta myös ilosta ja taianomaisista onnen hetkistä.

Esittely

Jokainen tunnistaa pelon siitä, että omassa lapsessa voisi olla jotain vialla. Se on epämääräinen, mutta vaikeasti torjuttavissa oleva tunne. Useimmiten pelon aiheet ovat turhia, mutta joskus kaikki ei ole kohdallaan.

Jennystä ja hänen miehestään heidän ensimmäinen lapsensa Lucas ei ollut kuin muut. Lucaksella oli hämmentävä tapa toistaa tiettyjä asioita, ja häneen oli hankala saada kontaktia. Kirjoittaja kuvaa raskasta ja vastahakoista ajattelutavan muutosta kohti kipeää oivallusta ja parhaan mahdollisen hoidon epätoivoista hakemista.

Teos ei kuitenkaan kerro vain oikean diagnoosin ja hoidon etsinnästä, vaan myös siitä, mitä erityislapsen syntyminen merkitsee perheelle. On helppo samastua Jennyn kuvaukseen siitä, miten eksyksissä vanhempi on ristiriitaisten autismiteorioiden ja hoitomuotojen ryteikössä. Kyltymätön tiedonhaku vie aikaa muulta perheeltä ja puolisoiden suhteelta, sosiaalisesta elämästä puhumattakaan. Lopulta Jennyn lakkaamaton ponnistelu vie hänet psykoosiin. Vaikka kirjoittaja kuvaa tätä elämänsä vaihetta vihaamatta ja syyttämättä - tai ehkä juuri siksi - on vaikeaa olla näkemättä miten sydäntä raastava ristiriita on Jennyn yrityksissä asettaa lapsensa etusijalle ja psykiatrisen hoidon kyvyttömyydessä nähdä hänen tarpeitaan.

Tällaiset kertomukset ovat välttämättömiä kaikille hoitoalalla ja oppilaitoksissa työskenteleville. Erityisen tärkeä Kun rakkaus ei riitä on niille, joilla on kenties edessään samanlainen tie. Sen avulla vanhempien ja omaisten on vähän helpompaa suunnistaa eteenpäin ja tuntea olonsa hiukan vähemmän yksinäisiksi. Ehkä se myös auttaa heitä näkemään valonpilkahduksia silloinkin, kun pimeys on kaikkein suurin.