Jesse Andrews : Maailmankaikkeuden huonoin elokuva , eli Minä & Earl & kuolemansairas tyttö

"Tämä kirja sisältää täsmälleen nolla tärkeää opetusta tai vähän tunnettua tosiasiaa rakkaudesta tai kyynelkanavia heruttavaa hetkeä, jolloin tiesimme lapsuuden olevan lopullisesti ohitse, tai muuta sen sellaista... Onko selvä""

Greg tietää, miten vaikeaa on olla kaikkien mielestä OK. Ei saa olla liian outo tai tyylitelty eikä missään nimessä kenenkään paras kaveri. Erityisen tärkeää on, että kukaan ei näe hänen kaverinsa Earlin kanssa tekemiään kotikutoisia elokuvia (mm. Apocalypse Later ja Star Peaces). Palkkioksi mikään rinki käytävällä tai ruokalassa ei sulje Gregiä ulkopuolelleen.

Sitten äiti pakottaa Gregin pitämään seuraa leukemiaan sairastuneelle Rachelille. Tyttö ei ole erityisen hauska saati hyvännäköinen, mutta Greg alistuu tarjoamaan kipeästi kaivatun Gregacil-annoksen. Samalla hän kuitenkin uhraa tärkeimpänsä, huolella rakennetun näkymättömän imagon.

Gregin taivalta seuraa hetkittäin liikuttuneena, useimmiten kiusaantuneena ja alati huvittuneena - kuin tv-sarja Konttori olisi siirretty 17-vuotiaan teinin elämään. Jesse Andrews operoi lukijan myötähäpeäntunnolla niin mestarillisen tarkasti, että tämä voi vain anella armoa nuoren sankarin puolesta.