Jiddu Krishnamurti : Selkeyttä kohti

Tämän Krishnamurtin uuden kirjan lukijat joutuvat to- teamaan, että siinä pohdittavat kysymykset ovat samoja kysymyksiä, joita jo vuosituhansia on yritetty ratkaista, mutta jotka yhä ovat avoimia, kirveleviä haavoja joka- kaisen etsivän ihmisen sielussa. Yksinäisyyden kammo, turvallisuuden tarve, vallanhimo, siveellisen suhteettomuuden vaatimus, itsekuri, täydelliyden tavoittelu, itsekeskeisyys ja eristynytisyys, kuoleman pelko — siinä eräitä ongelmia, joiden selvittämiseksi ihmiset ovat tulleet Krishnamurtin puheille. Ja heidän on käynyt kuten näiden kaikkien kir- joittajien keskiaikojen tunteelle käy: he joutuvat palaamaan sille sekä järkyttyneinä että etsintojensä entistä määrätie- toisempina.

Krishnamurti ei mennäisi antamaan suoria vastaukset, sillä ei ole olemassa mitään valmiiksi pureskel- tua patenttiratkaisua, joka ilman muuta olisi sovellettavissa kunkin ihmisen omaan tapaukseen. Krishnamurti ei anna kenenkään käteen onnen avaimia, joilla autuuden portit itsestään avautuisivat. Sen sijaan hän miltei säälimätött- män määrätietoisesti johdattaa ihmisen kysymään omalta itseltään ongelman ratkaisua, hän vie kysyjän silmätyysten tämän sisimmän kanssa. Silloin ei ihmisellä ole muuta mahdollisuutta kuin joko jatkaa tähanasthista tuhoa tuot- tavaa, kärsimystä synnyttävää, minäkeskeistä, himojen johtamaa ajattelematonta, pinnallista elämääänsä tai havahta juuri tällä hetkellä täydelliseen muuttumiseen välttämäät- tä ryhtyä ja ohjata nähä itsensä sellaisena kuin on, alistua haavoittumiselle alttiina, turvattomana, pelkojen heiteltävä- nä, havaita totuus valheesta ja sallia mitäcamattomasti kummuta siitä hiljaisuudesta, jonka erillisen minätunnunan lakkaaminen synnyttää.