Joan Arnkil-Campbell : Ei murheella vaan ilolla

Rolf Arnikin kuolemasta on kulunut monta vuotta, mutta hänen kirjojaan luetaan yhä. »Minulta on usein kysytty, minkälaista oli elämäni Rolf Arnikin vaimona, minkälainen ihminen tämä mies oli», sanoo nykyisin Pohjois-Irlannissa asuva rouva Joan Arnkil-Campbell. Tässä kirjassa on vastaus kysyjille. Englantilainen orpotyttö tuli 1947 Suomeen etsimään suomalaisyhtyisen isänsä sukulaisia. Kohtalo vei hänet Kuopioon, jossa hän tapasi nuoren metsänhoitajan Rolf Arnikin. Kuopion tuomiokirkon alttarilla alkoi yhteisen elämän onnellinen kymmenvuotiskausi. Kolme reipasta pikkupoikaa, aurinkoiset kesät Kallaveden rannoilla, monet illat ja hepät keskustelut ovat säilyneet sopusointuisen perhe-elämän muistoina. Sitten ankara sairaus siitti Rolf Arnikin vuoteeseen. »Ihmiset odottavat ihmettä, joka parantaisi Rolfin», kertoi jo Joan Arnkil. »Meidän ihmeemme olikin kuitenkin paljon vaatimattomampaa: yhteisiä öitä iloa, vaikka tiesimme surun olevan ovella, oppimista uuden polun ja toisin, vaikka aika kuolevaan tuntui liian vähän.» Rolf Arnkil koki sairausvuoteellaan hedelmälliset itsensä löytämisen ja luomisen hetket, Joan Arnkil toimi miehensä sihteerinä, autonkuljettajana, juoksutyttönä ja kannustajana. Epätoivolle ei annettu periksi. Siksi näitä muistelmiakin leimaa lämmin, kotoinen henki ja huumori. Joan Arnkil kirjoittaa siten kuin Rolf Arnkil varmaan olisi halunnut hänen kirjoittavankin: ei murheella vaan ilolla.