Joan Hemingway : Rosebud

Kamera alkoi surista, ja suoraan edestä tuijottanen tyttö alkoi lukea sisään antamaa tekstiä: "Minun nimeni on Hélène Nikolaos. Minun ystäväni Sabine Fargeau, Gertrud Fryer, Joyce Donovan ja Marian Carter ja minä itse olemme Palestiinan vapautusjärjestön vankeina. Joka kerta teidän taipumisenne palestiinalaisten vaatimuksiin yksi meistä vapautetaan. Tänään he vaativat vain, että tämä elokuva näytetään kaikissa länsimaailman suurimmissa televisioverkoissa vilkkaimpaan katseluaikaan, toisin sanoen kello 20. Filmi on esitettävä lyhentämättömänä. Muuten lyödytte yhden meistä kuolleena."
On tuskin tarpeen kertoa teille meidän pelostamme. Auttaa meitä..."
Viime tuijottivat vastustamattoman henkeään haukkoen: viisi alastonta nuorta panttivankia tuijotti kuvaruudukta vastaan. Ja sitten näytettiin mitä tytöille oli kaappauksen jälkeen tapahtunut.

Sissit tiesivät pelaavansa nyt varmolla panoksilla: näiden panttivankien esten ei järjestysten hyökkäysten ottaisi riskejä. He olivat kaikki maailman vaikutusvaltaisimpien miesten tyttäriä. Kun sissit esittivät muut vaatimuksensa, maailma tajusi olevansa valtavan mustmiluksen edessä.

Tämä Ernest Hemingwayn pojantyttären ja kuuluisan ranskalaisen sotakirjeenvaihtajan kirja on jännitysmenestys maailmankaikkeialla: suoraan todellisuudesta josta saamme jo nyt lukea lehdissä, pelotta avautuva tilanne jossa joka eräänä päivänä voi olla edessämme.