Joel Lehtonen : Henkien taistelu

Joel Lehtosen (1881-1934) tuotanto on Suomen kirjallisuuden monitasoisimpia ja värikkäimpiä suorituksia. Lehtonen oli kansainvälinen, kielitaitoinen ja varsin lukenut kirjailija, joka matkusti runsaasti Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Lehtosen tuotanto voidaan jakaa kolmeen jaksoon: vuosien 1904-14 varhaiskauteen, leimaa suuntautuminen nuoruuden uusromanttisesta kuohuntavaiheesta kohti realismia, vuosien 1917-20 kypsän 'runollisen realismin' kautena syntyivät Putkinotko ja sen ympärille ryhmittyvät teokset, vuosien 1922-34 tuotannon päälinjat ovat toisaalta tunnustuksellinen intiimi proosa ja toisaalta perinteinen realismi, joka kääntyy lopulta karvaaksi satiiriksi.

Henkien taistelu ilmestyi vuonna 1933; sen alkumuotona on Kertomus tunnetusta putkinotkolaisesta, siitä on sanottu myös 'herrojen Putkinotoksi'. Se on avainromaani pulakauden, lapualiiikkeen ja kieltolain Suomesta, mutta se on myös tunnustusteos, jonka päähenkilöpärissä on paljon väistämättä Lehtosen minään takaisin pulautua.

Viattomaksi maalaisnuorukaiseksi ajateltu Kleophas Sampila joutuu Viksarin eli Ontuvan pahanolon saarina ja tutustuu 'saatanan oppipoikaan' Helsinkiinkin. Viksari näyttää hänelle kaikenlaisten arvositelemempien ihmisten välisen pelon, halveksivat ihmiskesot ja salassa rehoittavat paheet. Teoksesta kasvaa yksilöllisen voitonhimon ja kansalliskirkoisen joukkohegen satiiri, jossa elää vahvana Lehtosen kapinallinen individualismi: 'unta saamattoman halu herättää edes rahtunen levottomuutta.'