Joel Lehtonen : Hyvästijättö Lintukodolle : runoja

Joel Lehtosen Hyvästijättö Lintukodolle -runokokoelma on se kirja, jonka luen joka kesä joskus heinäkuussa Säämingissä, lähellä Lehtosen Putkinotkoa. Se on hänen jäähyväisensä elämälle. Se on korostetusti kirja valosta, kesästä, lämmöstä, joka katoaa... Kesä, lyhyt ja kaunis, sen lähdön katkeralta tuntuva. Se on kirjailijan elämäntyön tietoinen päätös, lopun enne, ja joskushan lopun on tultava. Se kirja on päätelipiste hänen runoilijaantyölleen, joka on jäänyt miltei tuntemattomaksi.

Jokin suomalaisessa runoudessa outo tunne on tässä lyriikassa alusta saakka: epäsentimentaalinen, todellisuudentajuinen, selkeä, mutta myös epätoivoinen. Ehkä se on musta kirjailija, Kivi, hävähätä äänen antajana joissakin aikuudekaa runoissa, mutta kun Lehtonen löytää aivan oman äänen joka on suomalaista suuruutta muistuttavinaan, hänen tarkkaan otetun sanojensa ilmapiiri on ulkona runoudesta.

Lehtosen runous on suomalaista ominaislaadun eetosta, suurta ja suomalaista perinnettä, yhtä elävää 60- ja 70- luvulla.

Mikä tekee Lehtosen ääneestä ehdottoman? Se ei anna rytmille, sanoille, kliseille yhtään myötä, eikä pelkää mitään. Se on elävän puheen rytmi, runon hallitseva, alusta loppuun, viritetty kuin viulun kieli. Se ei pelkää banaalia eikä se siihen joudu. Se ei hienostele, taiteile eikä politkoi, ei väärennä sanaakaan. Runous on niin tarkkaa työtä.

Paavo Haavikko