Johanna Hulkko : Säkeitä Pietarista

Takakansi

Minun peilistäni näkyy nainen, jonka tunnen heti. Hän on venäläinen. Tiedän sen kotimekosta, johon hän on pukeutunut, halatista, jollaiseen minäkin pukeudun joskus, kun haluan kuvitella olevani ikääntynyt venäläinen nainen Andrein rinnalla. Tunnistan hänet nenästä, joka on kuin papukaijan nokka. Hän istuu korituolissa ja tutkii polvillaan olevaa laatikkoa.

OINEN PUHELU palauttaa Anan mieleen opiskelua jan ja Andrein, joka tuoksui raudalta ja hieltä ja venäläiseltä saippualta. Hän päättää jättää puisevan työnsä ja palata yliopistoon tekemään tutkimusta Anna Ahmatovasta. Myös paluu Pietariin käy pian vastustamattomaksi, sanoikoot puoliso, tytär ja paras ystävä mitä tahansa. Säkeitä Pietarista rikkoo ja toistaa myyttiä kirjailijoiden ja tsaarien kaupungista. Se vie lukijan romahitamaisillaan olevaan Neuvostoliittoon, missä suomalainen opiskelija kilpa a ruokajonoissa valuutan voimalla, mutta on silti antiitin ydinvoimolle ja torakoille. Ja kuin runoa ovat tarinan väliin leikatut katkelmat viime vuosisadan alun Pariisista sekä kansalaisasteen mökistä, jossa Anna Ahmatova kohtaa oman menneisyytensä.

Esittely

Öinen puhelu palauttaa Annan mieleen opiskeluaikaisen suhteen Andreihin, joka tuoksui raudalta, hieltä ja samalta saippualta kuin kaikki Venäjällä. Hän päättää hylätä työn, jossa ei viihdy, ja palata yliopistoon tekemään tutkimusta Anna Ahmatovasta. Elämäkertojen sivuillarunoilija alkaa elää, ja hämäristä divareista nuorena ostetut ensipainokset kätkevät väleihinsä lisää salaisuuksia. Paluu Pietariin käy väistämättömäksi, sanokoot puoliso, tytär ja paras ystävä mitä tahansa.

Teos vie lukijan romahtamaisillaan olevaan Neuvostoliittoon, missä suomalaiset opiskelijat kiilaavat Leningradin ruokajonoissa valuutan voimalla, mutta eivät ole turvassa ydinvuodoilta eivätkä torakoilta. Lukija kuljetetaan myös viime vuosisadan alun Pariisiin sekä kannaslaiseen mökkiin, missä runoilija Anna Ahmatova kohtaa oman menneisyytensä raadollisine salaisuuksineen.