Johannes Angere : Me Kullan miehet

On kulunut kaksikymmentä vuotta Kullankylä-romaanin tapahtumista. Kylä on jaettu kahtia: joki erottaa toisistaan Viron ja Neuvostoliiton alueen. Ne kyläläiset, jotka jäivät Viron puolelle, elävät suhteellisen rauhassa: seuraavat vain jännittyneinä toisten inkeriläisten vaiheita. Paavo Ratas on viety välillä kauas Venäjälle, mutta saanut vihdoin palata rakkaaseen Kullankyläänsä tekemään työtä kolhoosissa. Työ onkin Paavon ainoa lääke murheita vastaan: hän joutuu näkemään isän naapurin tuomion jälkeen vankina Siperiaan tai toivettavaksi joessa pääsee pakoon Kullankylän joen yli, jättää omaisensa kostolle alttiiksi. Stalinin hirmuvalta on pahimmillaan, siltä ei säästy urhea vallankumouksen sankari Andreakaan. Andren vanhin poika Pauli, leningradilainen opiskelija, kokee omat kovat kohtalonsa mutta selviytyy sittemmin pinnalle: hänen ja hänen venäläisen rakastettunsa Veeran vaiheet kehittävät uuden vahvan säikeen romaanin juoneen.

Armas Valtonen on siirtynyt Suomeen ja joutuu Seppo-poikansa kanssa osallistumaan talvisotaan. Entinen tsaari kenraali Vadim Sekriskiin, joka on toiminut Saksan vakoojana Neuvostoliitossa, päätyy tänne – ainakin tilapäisesti. Viron liittyttyä Neuvostoliittoon sisäkkäisten inkeriläisten kohtalo synkkenee: kuinka kauan säilyvät edes rippeet kauniista, vauraasta Kullankylästä ja sen ihmisistä?

Romaanissa ehditään vielä käsitellä jatkosodankin alkua käännekohtaan saakka, ja nyt on päähenkilönä Pauli Ratas, neuvostovänrikki. Hänen vastavoimanaan Gestapon vakoojana toimii Vadim Sekriski, ja Leningradin kauhut koetaan Paulin vaimon Veeran silmin.