Johannes Salminen : Rajamaa : esseitä

Suomi idän ja lännen välillä on Johannes Salmisen esseistiikan lukijoille tuttu teema. Tällä kertaa hän tarkkailee aihettaan suomalaissa kansallisuudessa käsi, tutkii kulttuuriyhteyksiä Venäjälle autonomian aikana. Johannes Salmista kiinnostavat poikkeusyksilöt, ne, jotka uskalsivat mennä yli rajan: sellaiset merkitsevät ja arvoitukselliset henkilöt kuin Arvid Järnefelt, Maiju Lassila ja myöhemmin Tito Colliander. Kirjan ehkä persoonallisinta antia on kosketus islamin maailmaan: tätä koskevassa esseessä Salminen liikkuu Mika Waltarin jalanjäljillä. Esseissä piirtyy kuva suomalaisista sellaisina kuin olemme oppineet itsemme tuntemaan suurten suomalaisten kansankuvausten pohjalta. Salminen tarjoaa kriittisen analyysin Snellmanista ja kansallisesta itsetkkyydestä ja siirtyy tätä kautta niihin, jotka ylittivät kahden rajan: 30- ja 40-lukujen Natsi-Saksaan; Nürnberging puoluekokouksessa 1936 istui Olavi Paavolainen syyskuun yössä valtavien valonheittajien loisteessa. Kirjan laajan päätösesseen päähenkilönä on V.A. Koskenniemi — hän jonka persoonassakin yhtyvät kaksi maisemaa, humanismi ja klassillinen. Johannes Salminen, poleeminen kosmopoliitti, kaipaa kapinallisen yksilön, eettisen individualismin esikuvia myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Olennaista on henkisten perspektiivien avaruus, kunnioitettavia ovat rohkeat yksilöt. Ne jotka uskaltavat ylittää rajoja, etsivät uusia horisontteja.