John MacKinnon : Punaisen apinan jäljillä

Nuori eläintieteilijä John MacKinnon on onnistunut paremmin kuin kukaan muu selvitessään orankien, Borneon ja Sumatran metsissä elävien ihmisapinoiden, käyttäytymistä ja sosiaalista elämää. MacKinnon teki ensimmäisen yhden miehen tutkimusmatkansa Borneolle jo opiskeluaikanaan varusteenaan vain jousipyssy, kamera ja välttämättömät leiritarvikkeet. Hän sai ponnistella kauan ennen kuin pääsi orankien kanssa sinuiksi. Ensin oli voitettava viidakon vaarat ja vastukset: oli selvitettävä vihaisista elefanteista, vaeltavista sarvikuonoista, myrkykkäämistä ja ilkimadoista. Oli päästävä sisälle orankien maailmaan. Tutkimuksissaan MacKinnon oli varsin perusteellinen. Ensimmäisen orankin löydettyään hän seurasi sitä viidakon halki, nukkui missä orankikin, liikkui missä orankikin liikkui. Hän saattoi viikkokausia orankien elämässä eläen, niiden ruokailua puiden latvustoissa tarkkaillen, niiden apinoiden kanssa tuntematta oloaan syrjäiseksi. Hänen kuvauksensa orankien elintavoista, naaraiden äitiysominaisuuksista ja koiraiden hajuraivosta on sekä laaja että jännittävä. Jokainen, joka kaipaa tietoa orankien elämästä, liikkeet Borneon viidakossa tai ylipäänsä haluaa lukea perusteellista tutkimusta simpanssien elintavoista, oppii hänen kuvauksistaan paljon uutta näiden arkojen ja harvinaisten eläinten tavoista, samalla muodostuu kiehtova kuva hänen läheisestä suhteestaan viidakkoon ja sen eläimistöön.

John MacKinnon syntyi 1947 Leedssissä, Englannissa. 1968 hän teki yhden miehen tutkimusmatkansa Sabahtiin, Borneon koilliskolkkaan ja uuden retken samalle alueelle valmisteillessaan väitöskirjaansa Niko Tinbergenin ja Desmond Morrisin ohjaamana. Hän tutki myös hyönteisiä ja simpansseja Jane Goodallin johdolla Tansaniassa. Sumatralia hän työskenteli 1971 saatuaan Englannin Luonnontieteiden tutkimusneuvoston stipendin.