John Storm : Montmartren kadut : Suzanne Valadonin elämä

Suzanne Valadon, Renoirin rakastajatar ja Utrillon äiti, kuuluu Ranskan huomattavimpiin naispuolisiin taidemaalareihin. Hänen eläessään (1865–1938) hänen taiteilijamerkityksensä jäi huomiota herättäneen yksityiselämän varjoon. Yksityiselämän sekavuus taas oli paljolta hänen lähimmäistensä mutta juopon poikansa Maurice Utrillon aiheuttamaa. Varhaisesta lapsuudesta aina kuolemaansa asti Suzanne Valadon kulki Montmartren boheemialamilla, joka hänen nuoruusvuosinaan oli edistyksen ja maailman taiteilijaelämän keskus. Aina siitä hetkestä alkaen, kun hän kuudentoista vanhana seisoi mallina de Chavannesin hallissa Place Pigalle Käpille silhuettikuva luona, hän oli yhtä altis taiteelle kuin rakastajille! Puys de Chavannesin jälkeen hänen elämässään oli useita rakastajataiteilijoita. Suzanne oli vasta kahdeksantoistavuotias, kun Maurice syntyi, ja hän jäi naimattomaksi mutta rakastajista ei ollut puutetta. Hänen miehensä tuli Renoirin rakastajatar ja Toulouse-Lautrecin ja Degas'n mallina, ja hänen huoromaisen elämänsä hämmästytti hänen maalariannelijansa. Maurice Utrillo, jonka kohtalo oli monin tavoin traagillinen, oli vain eräs särmä Suzannen kiihkeässä ja luovassa elämässä.

Melkein koko elämänsä Suzanne vietti Montmartren sydämessä. Kaikista taiteilijoista, joita kerääntyi 'pyhälle maalle' hän oli ainoa joka kuului Montmartren piiriin kirjaimellisesti käsittäen kehdosta hautaan. On merkillle pantavaa, että kun Montmartrella yleensä halveksitaan muun Pariisin tapaa julistaa sinivalkoisin muistolaatoin, missä mikin suurhenkilö on oleskellut, niin Suzanne Valadonin käyttämä ravintola on saanut marmoritaulun, joka kertoo suuren taiteilijan Suzanne Valadonin aterioineen tässä ravintolassa 1919–1935 'poikansa' Maurice Utrillon kanssa. Sitä kunniaa eivät ole saaneet osakseen Lautrec, Degas, Cezanne tai Manet, ei edes Picasso.