Joni Skiftesvik : Suolamänty

Mestarinovellistin kymmenen veijarihenkistä tarinaa, suolaisen kyynelen kirvoittavaa — yhtäaikaista hymyä ja itkua.

Kaiken yllä on kysymys: missä piilee totuus? Mistä se on noudettava? Onko totuutta ensinkään? Kenties totuus makaa Punaisen torin mausoleumissa, siinä missä arvoituksellinen leukapartamies viettää päivät; juuri hän, joka istuu illat penkillä Gagarinin patsaan lähellä ruplakauppoja hölläten, ihmisiä Tšehovin paikoille toimittaen.

Musta lokki on lentänyt myrskyn läpi kokslämmiteisestä helvetistä tai ehkä se sittenkin on vain pirttuhieinen painajaisia. Sahantarkastajan virkalakissa komeilee pullonkorkki. Koirat. Kuitenkin hän tirkistelee pääkonttorin mustaa laatikkoa. Hailuodon trubaduuri taitaa viusnsa, mutta hänekään ei tiedä, miksi merenrantapetäjän kyljessä on luoti ja juurien päällä ruostunut pistooli. Arvoitukset petaät on ääneen ajateltavalle dosentillekin.

Kivikkosaaren majakassa katselee enonneina kiusattu luotsi. Vieressä ammoin nääntynyt lehmää, jolla on omat ymmöhkötään virolaisiin merimiin. Toimittaja Mäkelän tahtoen edessä on jokaisen hintasydän. Silloin taustalla soi »Palaja Sorrentoon» — mustalla, leveällä sukkanaullahalla soitettuna..

Joni Skiftesvik on lyhyessä ajassa noussut kotimaisen kirjallisuuden kärkikaartiin. Hänellä on teksteissään ihmisen ymmärtämisen taito. Hän ei jätä ketään kylmäksi.