Jorma Ojaharju : Maa kallis isien

Maa kallis isien on Valkoinen kaupunki -kokonaisuuden kolmas ja näillä näkymin viimeinen osa. Aikaa Paremmassa maailmassa -kirjassa kuvatuista tapahtumista on kulunut parikymmentä vuotta, Miika, Korfenda, Liteeni, Villa-silmä ja muut ovat lopullisesti pelkkää legendaa. Mutta kaupunki on sama valkoinen ja samoja ovat monet asukkaat, ainakin pahasti samanoloisia, melkoisia veijareita. Korpus ja Kreen ja Hippos-Haglund ja muut. Puhutaan jäätietä Ruotsiin ja ei-ajan-laillisista autoista rakennetaan laillisia, ja autokauppa Sonta-Sohlbergin kanssa on sekä tarkkaan harkittu että katalia ja oikeutettu. Päätoimittaja Pensar kiinnostuu historiallisista ja löytäjä Korfenda penkoo museota. Ja kun rva Backmann pitää paikalle musiikkilakatunta tekee esteitä eikä Huuliharppu Beedoojakos jou oksertti - minkä erotta mihkään rva Backmannin vallasta, tämä puhuu vain reippaasta ja terveestä taiteilijakouhunnasta. Lakeuden Liha ostetaan väärällä omistajanimellä väärältä omistajalta ja oikeat rahat joutuvat valtiolle, kuinkas muuten, eihän Pietilän faari niitä voi pitää. Tämä ei ole villiä länttä, eivätkä nämä mafiosot ole sisilialaisia, mutta Ojaharjun kerronnan vauhti on yhtä uskomaton kuin sarjan edellisissäkin osissa, yhtä hersyvää ja häijyä ja osuvaa on kertomus siitä, mitä on elämä Valkoisessa kaupungissa ja Kekkosen Suomessa.