Jorma Ojaharju : Merenkurkun merihirviö

Olipa kerran merihirviö ja nyt on taas: Mika päättää rakentaa Confusaruksen, Merenkurkun Sangen Pahan Merihirviön, kruunununmismies Sjöbergin aikoinaan kirjoittaman päiväkirjan innoittamana. Hän päättää että sen ilmestyminen esihistorian hämäristä tulee olemaan Kristuksen ilmestymiseen verrattava tapaus. Hän ottaa tietokonefriikki Ninan mukaan projektiinsa. Kaikki sujuu hyvin kunnes Mikan ja Ninan isät saavat asian selville. He omivat hirviön itselleen lapsena seikkien takana ja alkavat valjastaa hirviötä toisenlaiseen käyttöön. Ahneudessaan he haluavat saada siitä suurimman mahdollisen rahallisen hyödyn ja alkavat kaupata sillä Merenkurkun kaupunkin päättäjille turistisryänä, joka ilmesytti ruotsinlaivoille sovittuna kellonaikoina.

Ja kun lopulta kaikki haluavat omia merihirviön itselleen, tästä kaikesta sukeutuu surkuhupaisa, poliittisia irvailuja sisältävä farssi, jossa piinataan virkamiehiä ja poliittisten päättäjien kustannuksella.

"Kirjailijat ja runoilijat yleensä jatkavat ottamista ja siirtyvät hautaan, mutta Ojaharjulla oli luonnetta lopettaa. Yllättäen hän säilytti luomisvoimansa. Selvin päin hän on kirjoittanut parempia kirjoja kuin kännissä." – Matti Pitko, Aamulehti