Jörn Donner : Uusi maammekirja : lukukirja aikuisille suomalaisille

Jo 50-luvun lopulla koetin saada silloista kustantajaani kiinnostumaan Suomea käsittelevästä kirjasta, joka rakentui Topeliuksen kokonaiskuvalle ja samalla hylkäisi sen. Kun sitten vaihdoin kustantajaa, otin asian uudelleen esiin ja allekirjoitin sopimuksen kesällä 1965.

Koko vuoden 1965 minua sitoi kokoillan elokuva, jonka ensi-ilta oli joulukuussa. Joulukuusta 1965 maaliskuuhun 1966 matkustin ympäri maailmaa ja kirjoitin samalla uuden elokuvan käsikirjoitusta. Matkailin jossain määrin Suomessa keväällä 1966, keräsin aineistoa kirjaan, mutta työ lähti todella käyntiin vasta myöhäiskesällä 1966. Siitä aina kirjan valmistumiseen elokuussa 1967 työskentelin yhtä lyhyttä ajanjaksoa lukuun ottamatta yksinomaan kirjani kanssa. Työpäivän pituus vaihteli 12:sta 18 tuntiin.

Minua auttoi sietämättömästi yksinäinen oloni suuressa maailmassa, että olin jossain määrin muukalainen elämästäni Suomessa. Lukiessani nyt vuonna 1969 kirjaani huomaan, että siinä on vain vähän vanhentunutta. Vanhentuneen olen karsinut.

Muutoin minua ei huvita lähteä muuttamaan kirjaa. Osaisin ehkä tehdä sen paremmin, kirjoittaa musikaalisemmin, valita omin tietääksikin hyvistä ja tutuista. Mutta kirjassani käsitellyt ongelmat eivät ole ajankohtaisista, ja osa niistä on tänään ajankohtaisempia kuin vuosi sitten.

Olen saanut kuulla, että kirjani suuntautuu menneisyyteen, ettei se ole tarpeeksi kunnioittava. Olen kuullut monenlaisia mielipiteitä. Itse katsoisin, että usealta taholta tullut kritiikki osoittaa kirjan onnistuneen, osuneen maaliinsa, herättäneen keskustelua Suomesta, tulevaisuudestamme, menneisyydestämme.

Kirja valmistui kovassa paineessa. On helppo sanoa, että työ olisi pitänyt tehdä rauhallisemmin. Mutta silloin siitä olisi tullut eri kirja ja eri teema.

Toivon että ne jotka ovat hyvin nuoria ja lukevat kirjan myöhemmin ymmärtävät, että tämä on yritys Suomen kuvaksi vuonna 1967, ja että siihen kuuluu lisäys 70-luvun Suomesta: ei mitään muuta, ei enempää eikä vähempää. Kokoava kuvaus on mahdoton, sen vuoksi maailma on pelailtava yhteen näkemykseen ja yhteen tempera-menttiin.

Uusi Maammekirja on kirjoitettu ihmisiä vihaamatta, välistä tosin eräisiin suuttuneena ja eräitä ivaillen. Se on kirjoitettu myös rakkaudella Suomeen, mutta minulla rakkauteen sisältyy myös vivahdus vihaan.

Kustavissa heinäkuussa 1969.

Jörn Donner