Jörn Donner : Uusi maammekirja

Jo 50-luvun lopulla koetin saada silloista kustantajaani kiinnostumaan Suomea käsittelevästä kirjasta, joka rakentuesi Topeliuksen kokonaiskuvalle ja samalla hylkäisi sen. Kun sitten vaihdoin kustantajaa, otin asian uudelleen esiin ja allekirjoitin sopimuksen kesällä 1965.

Koko vuoden 1965 minua sitoi kokoailln elokuva, jonka ensi-ilta oli joulukuussa. Joulukuusta 1965 maaliskuuhun 1966 matkustin ympäri maailmaa ja kirjoitin, samalla uuden elokuvan käsikirjoitusta. Matkailin jossain määrin Suomessa keväällä 1966, keräsin aineistoa kirjaan, mutta työ lähti todella käyntiin vasta myöhäiskesällä 1966. Siitä aina kirjan valmistumiseen elokuussa 1967 työlenit yleensä yhtä lyhyttä aikajaksoa lukuun ottamatta yksinomaan kirjani kanssa. Työpäivän pituus vaihteli 12:sta 18 tuntiin.

Minua on sittemmin hiukan arveluttanut, oli puolaa suuresta kirjastoistani ja muistiinpanoistani kyllin kriittinen. Yhden lauseen muistan, sen nyt vuonna 1969 kirjaani huomatessani, että siinä on vain vähän ennustettavaa. Vanhetneunen on oikeastaan kritiikki.

Muutoinkin minua ei huvita lähteä muutamaan kirjaani. Osaisin kyllä ehkä itse paremmin, kirjoittaa uudeksi lauseen uudelleen, ja tehdä siitä yhtenäisemmän jatkosta. Mutta kirjassani on aika vähän akateemista, ja se osaksi nistii on tänään ajankohtaisempa kuin vuonna 1965.

Olen saanut kuulla, että kirjani suuntautuu menneisyyteen, ettei se ole tarpeeksi kunnioittava. Olen kuullut monenlaisia mielipiteitä. Itse katsoisin, että usealta taholta tullut kritiikki osoittaa kirjan onnistuneen, osuneen maaliinsa, herättäneen keskustelua Suomesta, tulevaisuudestamme, menneisyydestämme.

Kirja valmistui kovassa paineessa. On helppo sanoa, että työ olisi pitänyt tehdä rauhallisemmin. Mutta silloin siitä olisi tullut eri kirja ja eri teema.

Toivon että ne jotka ovat hyvin nuoria ja lukevat kirjan myöhemmin ymmärtävät, että tämä on yritys Suomen kuvaksi vuonna 1967, ja että siihen kuuluu lisäys 70-luvun Suomesta: ei mitään muuta, ei enempää eikä vähempää. Kokoava kuvaus on mahdoton, sen vuoksi maailma on pelattava yhteen näkemykseen ja yhteen temperamenttiin.

Uusi Maamme kirja on kirjoitettu ihmisiä vihaamatta, välistä tosin eräisiin suutuneena ja eräitä ivallisen. Se on kirjoitettu myös rakkaudella Suomeen, mutta minulla rakkauteen sisältyy myös vivahdus vihaan.

Kustavissa heinäkuussa 1969.
Jörn Donner