Jörn Riel : Hupaisa juttu koristaa kasvot

Miss Molly -vuoren kupeessa, jossain kaukana arktisella eskimoseudulla, on vanha maja, oikein hyvä ja mukava. Sitä kutsutaan Peten majaksi, koska Pete tuli ensin ja on myös vahvin. Peten jälkeen tuli Gilbert, sitten Jeopald, Samuel ja Pikku Johnson. Lyhyen aikaa siellä oli myös nainen jonka nimeä ei myöhemmin koskaan mainita. Hänen jälkeensä tuli poika, Ajoqaraq, ja sitten vielä toinen eskimonainen, Aviaja, joka jäi. Peten majasta, sen asukkaista ja elämästä kertoo pieni Ajoqaraq, joka ei äidiltään tiedä eikä tarkkaan isästäänkään, koska sovittu on, että pojalla on kaksi isää ja kolme kättä. Sitä emminen hän itseil elämästänsä tiedä, mistä elämästä eskimoinen parhaiten tietää: viivytelystä, siis, sillä Peten majalla kaikki asiat otetaan perusteellisen laiskasti ja huolella. Ja kaikesta heiltä riittää: vaikka asukkaat runoileisivat, synkistelijöitä, tukkijumarei, eskimonaiskaksiseis, menneisyydessä nyhväisevät, tulevaisuudessa hautauslea.

Tanskalaista lehtimiestä ja arktisen elämänmuodon syvällistä tuntijaa Jørn Rieliä on tervehditty kotimaassaaan uutena Steinbeckinä ja hänen trilogiansa Kertomuksia isieni talosta on saanut huikean menestyksen: jokaista osaa on myyty runsaat 200 000 kpl ja teokset on luettu Tanskan radiossa, ensimmäinen osa yleisön pyynnöstä kahteen kertaan. Kirjaan tutustuttuaan et menestykseen ymmärtää, sillä pikku Ajoqaraqin välittämä maailma lumoaa kenet tahansa, jolla vain on jäljellä edes hiuen huumoria ja lapsenmieltä. Samalla tekstistä löytää runsain määrin huumorin höystaämää elämänfilosofiaa, ajatuksia joilla on arvonsa muuallakin kuin Peten majassa. Des Asmussensen hienot kuvitukset täydentä osuvast tekstin maittavuutta: tässä on juttu, joka koristaa kasvot niin kuin eskimoinen on tapana sanoa.