Jouko Sihvo : Inkerin kansan 60 kohtalon vuotta

Professori Jouko Sihvon teos on pääosin tekijän omiin haastatteluihin perustuva kuvaus inkeriläisten kohtaloista 1930-luvun alusta 1980-luvun lopulle. Stalinin vainoissa inkeriläisiä häädettiin historiallisilta asuinsijoiltaan ja samalla yritettiin tuhota heidän uskontonsa, kielensä ja kulttuurinsa. Järkyttävät kokemukset pitkiltä karkotusmatkoilta ja työleireiltä kertovat karua kieltään yrityksistä hävittää kokonainen kansa.

Inkeriläisten perinteinen elämä ja kulttuuri tuhottiin jo 1930-luvulla maatalouden pakkokollektivoinnilla, kulakkien ja Pohjois-Inkerin väestön karkotuksilla, seurakuntien ja koulujen lakkauttamisella sekä kymmenien tuhansien yksityisten ihmisten vangitsemisilla ja teloituksilla. Toisen maailmansodan aikana kotipaikoilleen ei jätetty käytännöllisesti katsoen yhtään inkeriläistä. Haastatteluissa on mukana sodan aikana Suomessa olleita. Leningradin piirityksestä nälkäkuolemalta säästyneet karkotettiin Siperiaan ja Kazakstaniin.

Teos on myös seikkaperäinen selvitys inkeriläisten uskonnon – luterilaisuuden – kohtalosta sosialistisessa järjestelmässä. Sitä voi lukea myös jännityskertomuksena siitä, miten neuvokas ja sitkeä kansa selviytyi suuresta ahdingosta.