Jouni Lompolo : Tähtisumuilta

Veikko arvosteli nuorisokirjoja ja muitakin, inhosi hissillä ajamista, piti klassillisesta musiikista ja Bulevardista. Hänen asuntoansa kolmea seinää peittivät kirjahyllyköt, joissa oli pääasiallisesti ohuenpuoleisia taiteellisia teoksia, osa perittyjä, osa eri tavoin hankittuja, paljon arvostelijankappaleita. Joskus hän kävi toimituksessa ja joutui kerran haastattelemaan miestä, joka oli tehnyt tutkimuksen Suomen tulevaisuudesta.

Matilla oli urheiluauto. Hänen silmänsä olivat poikkeukselliset, nenä huomaamaton ja suu silmien huomioinen; tytöillä oli Mattia katsellessaan usein sellainen tunne, että jos tämä suutelisi heitä, he unohtaisivat kaiken muun. Matti suunnitteli siltaa kaupungin länsipuolelle. Veikko ja Matti olivat olleet samassa varuskunnassa. Matti käytti yhä edelleen sotatermejä puhuessaan.

Maj-Lis työskenteli arkkitehtitoimistossa. Veikko ja Matti tavoittelivat häntä — ja Matilla oli auto. Veikko oli luvannut kirjoittaa Maj-Lisille runon. Maj-Lis pyysi Veikon avukseen valmistellessaan kilpailutyötään, vaikka Matti olisi ollut varmempi, turvallisempi ja osaavampi. Kun työ oli valmis ja Veikko lähti, Maj-Lis huusi hänen peräänsä portaita takaisin ja kysyi, halusiko Veikko mennä hänen kanssaan naimisiin.

Tähtisumuilin henkilöt ovat nuoria ihmisiä, huomispäivän sivistyneistöä. Heidän ajatuksensa ja toimintonsa saattavat olla yllättäviä, mutta aitoja he ovat. Jouni Lompolo n kerronta on älykästä ja valpasta, aiheen käsittely vakavaa, hilpeätä, modernia.