Juha Mäntylä : Tonnelot ja vuodenajat

Talvi

Lummelampi, Tonneloiden asuinpaikka täyttyy lumesta. Eräänä päivänä Lummelammelta löytyy suuret jalanjäljet. Joskus Tonnelot ja jättiläiset olivat eläneet sulassa sovussa, mutta ihminen oli ajanut jättiläiset pakoon ja pienet Tonnelot olivat jääneet asumaan lammelle, niitä ihminen ei ollut huomannut. Mutta miksi nyt, vuosien jälkeen, jättiläiset olivat palanneet ja saaneet Tonnelot pelkäämään.

Kevät

Lumi on sulanut. Yhtäkkiä josain kuuluu itkua. Tonnelot löytävät pienen Lilia-keijun itkemässä, se ei enää pysty, keijumaan, lentämään, jotain on tapahtunut. Pian suuren kiven luota löytyy toinen keiju, jolta on myös keijuille ominaiset taikavoimat kadonneet. Tonnelot rientävät apuun ja pian selviää mikä on tämän kaiken takana.

Kesä

Kuuma kesä korventaa Lummelampea. Se ahdistaa Tonneloita ja on oakko miettiä jopa uutta asuinpaikkaa Lummelammensijaan. Historiantuntija Tonnelo kertoo, että Tonnelot ovat ennenkin selvinneet luonnonvoimista, eikä nyt saisi antaa periksi. Apua tarjoavat niin jättiläiset kuin keijutkin. Hätä on lopulta niin suuri, että eräs Tonnelo huutaa lujaa: ”Auttakaa meitä!” ja toivoo, että joku kuulisi. Huudon kuulee sudenkorento, joka lupaa auttaa, mutta miten yksi pieni sudenkorento voi pelastaa.

Syksy

Tonnelot rakastavat omenoita. Tiedättekö montako omenaa auttaa pitämään Tonnelot onnellisina? Vastaus on kymmenen ja sen tietävät myös peikot, jotka syksyisin kerääntyvät makoilemaan polkujen varrelle odottamaan kun Tonnelot kantavat tarkkaa laskettuja omenoita alas laaksoon. Ne säikäyttävät ja kun omenat tippuvat maahan ne ottavat yhden, ja saavat Tonnelot sekaisin laskuissaan. Mutta leikkimielinen kiusanteko voi muuttua liian todeksi.