Juha Siltala : Työelämän huonontumisen lyhyt historia : Muutokset hyvinvointivaltioiden ajasta globaaliin hyperkilpailuun

Takakansi

Työelämän muutos hyvinvointivaltiosta hyperkilpailuun
Ennen lamaa töissä olleet muistavat, kuinka työt ehti tehdä kunnolla valmiiksi, työilmapiiri oli nykyistä leppoisampi ja työnteosta saattoi joskus nauttiakin.
Nyt toiset kärsivät työn paljoudesta ja toiset sen puutteesta. Työelämä on heikoimman lenkin ulosäänestystä. Harva voittaa, useimmat häviävät. Työ, jonka pitäisi vahvistaa identiteettiä, on muuttunut pahenevaksi loukkaukseksi työntekijöiden omanarvontunnolle: kun elämä täyttyy alituisen epävarmuuden uhasta ja muilta kuin omilta ansioilta riistetyistä kuristushalista. Stressiä, unelmia ja muistona vain työssään väsähtänyt kansalaisuus. Kun joukista vaaditaan kilpailutalouden ehdoilla yhä nopeampia, onko oikeasti syntynyt työntekijöitä omistajille. Politiikasta tuli talouden hienosäätä. Kaikki elämäntal alistettiin tulosmittaukselle. Sijoittaminen alkoi tuottaa mutta työntekiät kitua. Miten tähän on tultu?

Juha Siltala käsittelee teoksessaan toisen maailmansodan jälkeisten omistettujen työpaikkojen murtautumista markkinaehtoisiksi suoritteiksi. Taloushistoriallisesta taustasta ja työelämätilastoista edetään yksilöiden kokemuksiin.
Hyperkilpailu vie poä pitää koko väestöä kovilla työelimissä. Kokeen alustavat tulokset osoittavat ainakin sen, millainen kehitys ei voi olla inhimillisesti kestävää. Antoisakin työ muuttuu siunauksesta kiroukseksi, jos työntekijä ei voi toivoa sen avulla saavuttavansa mitään muuta palkit kuinetkin menetettäväksi annetaan.
Onko ainoan vaihtoehtona poliittisille vaihtoehtoja? Voidaanko talous vielä alistaa palvelemaan ihmisten päämääriä sen sijaan että ihmisten olemassaolon oikeus määräytyy hyväksikäytettävyyden mukaan?

Esittely

Työntekijän kannalta työelämässä on kyse vertaisuudesta muiden kanssa, työpanoksen ja korvauksen tasapainosta ja siitä, onko ulkoisten voimien uhri vai voiko vaikuttaa kohtaloonsa. Työ ei ketään tapa, mutta riittämättömyys ja pakkotahti tappavat, hivuttamalla.

Tehostaminen omistajien hyväksi tulee kuitenkin tiensä päähän, jos ainoiksi motivointikeinoiksi jäävät tulosvastuuraportointi, ISO-laatustandardit tai ILOA-projektit, joiden viesti on, että viihdyt - tai itket ja viihdyt.

Professori Juha Siltala ei tarjoa ohjelmaa positiiviseen asennemuutokseen vaan tutkittua tietoa oman aseman määrittelyyn. Haastattelut todellisista työelämän kohtaloista ovat vapauttavia kokemuksia ahdistuneelle: hän ei ole yksin eikä vika ole välttämättä omassa sopeutumattomuudessa.