Juha Vakkuri : Mannerheim ja saksalainen suudelma : romaani

Takakansi

Muistelmat, joita Mannerheim ei halunnut kirjoittaa itse

Neuvosto-Venäjän armeijasta erotettu Mannerheim palaa Suomeen sisällissodan kynnyksellä vuonna 1917. Tsaarille uskollisuudenvalan tehnyttä "ryssänkenraalia" ei katsota hyvällä, mutta hänen palveluksiaan ja diplomaattisuhteitaan tarvitaan kipeästi. Punaiset on kukistettava. Maahan on saatava ruoka-apua. Suomen itsenäisyys on tunnustettava.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Suomi on jälleen sodassa ja tapahtumien keskiössä on Mannerheim – ja Saksa, jonka sotilasapu uhkaa muuttua jo toisen kerran kuolon suudelmaksi.

Intensiivinen historiallinen romaani piirtää tuoreen muotokuvan miehestä, joka pelasti maamme kahdesti, ellei kolmesti. Se nostaa valokeilaan myös hänen yksityisen puolensa: Sairilan kartanon salatuimmat hetket, yksinäisen kenraalin unet ja haaveet.

Esittely

Kun minä, Carl Gustaf Emil Mannerheim, joulukuussa 1917 palasin Odessasta Suomeen, olin ensimmäistä kertaa 30 vuoteen siviilimies. Olin juuri saanut potkut Neuvosto-Venäjän armeijasta. Koska minulla ei ollut tulevaisuutta Venäjällä, minulle jäi kolme mahdollisuutta: muuttaa Puolaan, Ranskaan tai Suomeen. Lähdin Suomeen, koska sieltä olisi lyhin matka palata takaisin Pietariin sitten kun bolshevikit olisi syösty vallasta. Olin vannonut uskollisuudenvalan tsaarille. Sitä ei yksi vallankumous tehnyt tyhjäksi.

Kaikki meni toisin kuin olin suunnitellut. Minä opin tuntemaan mitä saksalainen suudelma merkitsi.