Juhani Aho : Hajamietteitä kapinaviikoilta

Takakansi

Hajamietteitä kapinaviikoilta
Kansalaissota merkitsi Juhani Aholle, rauhan miehelle, syvää henkilökohtaista kärsimystä. Hän vietti kapinaviikot punaisessa Helsingissä, ja »Hajamietteitä kapinaviikoilta» on tuona raskaana aikana syntynyt päiväkirja. Siitä saamme seurata kansastaan pettyneen idealistin vaihtelevia mielialoja ja tunnelmia päivästä päivään, pelon, toivon ja epätoivon sävyttämiä mietteitä, mutta myös tapahtumia, huhuja, pääkaupungin silloista elämää sekä otteita Työmies-lehden ja kansanvaltuuskunnan virallisen Tiedonantajan kirjoituksista. Hän haaveilee rauhasta sekasorron ja inhimillisen kauheuden keskellä, teke­pä aktiivisen sovintodotuksensikin, joka ei saa kuitenkaan kannatusta. Aho oli niitä harvoja, jotka silloin - innoit­tumatta omien ja talstajien reutusa - kykenivät näkemään hirmutöiden toisellakin puolella ja ymmärtämään kapinaan nousseita.

»Hän ei tyydy pelkkään tapahtumain ulkokohtaiseen esittämiseen, vaan hän koettaa selittää ja ymmärtää niitä, etsiä niiden syitä ja arvata seurauksia sekä omalta kannaltaan arvostella niitä. — Ahon mestarillinen kertomatapa ja satiwa, mehevä kieli ovat omiaan suuresti lisäämään tämän mielenkiintosen kirjan viehättävyyttä.» (Uusi Aura)

Juhani Ahon Kootut teokset
TÄYDENNYSOSA II

Esittely

Kansalliskirjailija ei esitä kansalaissodasta tasapainoista yhteiskunnallista tulkintaa. Hän purkaa tuntojaan vallanoton todistajana ja hiljaisena vastustajana. Tulos on kitkeryydessäänkin maltillisempi kuin monilla muilla aikansa mielipidejohtajilla.

HAJAMIETTEITÄ ilmestyi alkuun kolmessa osassa (WSOY 1918-1919). ntamo-näköispainos kokoaa Ahon kaikki nuo tuoreeltaan ilmestyneet muistiinpanot ja näkemykset yhdeksi 672-sivuiseksi dokumentiksi sisällissodasta ja se jälkipuinnista.

Juhani Aho (1861--1921; vuoteen 1907 Brofeldt) oli Lapinlahdella syntynyt toimittaja-kirjailija, josta varttui maan johtava sanataiteilija ja kulttuurivaikuttaja. Häikäisevä lause ja terät havaintokyky tekivät hänestä monipuolisesti luovan ja tuotteliaan kirjailijan.

Sisällissodan syttyessä Aho kävi jo elämänsä ehtoota. Esitys väkivallan taustasta ja luonteesta ei ole virkuinta eikä viisainta ainesta hänen laajassa tuotannossaan. Mutta se on merkittävä yritys, mietityttävä teko ja olennainen osa tekijänsä kokonaislaatua.