Juhani Aho : Papin tytär ; Papin rouva

Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita on kirjallisuutemme kivijalkaa. Sarjassa ilmestyy asultaan ja rakenteeltaan yhtenäisinä niteinä perusteoksia, jotka keskeisimmin ovat rakentaneet kirjallisuuttamme, tietoisuutta itsestämme ja siitä maailmasta, jossa elämme.

Juhani Ahon (1861-1921) kerrontakyvyt ovat näkyvissä jo hänen vuonna 1883 Kansanvalistusseuran Kalenterissa ilmestyneessä novellissaan Siihen aikaan kun isä lampun osti. Hänen ensimmäiset novellinsa julkaistiin kirjana 1884 samoin kuin realistinen pienoisromaani Rautatie. Jo seuraavana vuonna Aho hakeutui romaanissaan Papin tytär kohti rohkeampaa, kansainvälisen realismin oppien mukaista kerrontaa. Hän paneutui yhteiskunnalliseen epäkohtiin – tässä naisten asemaan ja tyttöjen koulutukseen – ja näytti myötätuntoista vilkunsa myös muualle. Elli on suomalaisen proosakirjallisuuden hahmoista niitä, joiden reettisettisintä puldua kirjoittaa, katoaa harjalta. Papin tyttären lopulliselle kululle ja mieleen tulee hahlo Olavi Kalm, tyttöjen koulun lehtori, ja isä mieleni sairaalaan. Romaanin toisen osan tapahtumat kuuluivat jo alun alkaen romaanisuunnitelmaan, mutta ne etsivät muotoaan kahdeksan vuotta. Elli on nyt papin rouva, ja helenää keskellä maailmaa nähnyt Olavi Kalm tulee hänen elämäänsä. Kertomuksen juoni ei ole uusi, kirjasta on puhuttu suomalaisena Madame Bovarynä, mutta se runollinen hehku, johon Aho tarinansa sytyttää, se maisemaruudon puhkeuvuus, jolla hän sen ympäröi, se naisensydämen ymmärtäminen, jolla hän sen pohjustaa, tekevät siitä ainutlaatuisen. Syyttä sanoo Päivi Molarius esipuheessaan, että Papin tyttäressä Aho lunasti Rautatien herättämät... Papin rouvassa hän kirjoitti kirjan, joka on sijoitettava Ahon tuotannon ehdottomaan kärkeen ja "Suomalaisen kirjallisuuden klassikoihin".