Juhani Kahelin : Itselliset

Kirjassa kerrotaan pikkulapsena orvoksi jääneen Ainon sekä Pielaveden Taipaleen kylässä syntyneen Reitun elämän tarina. Kuinka he loivat elontantereen Savon salolle, Rillan maille. Kuinka he saivat nähdä elämäntyönsä tyhjiin raukeamisen, arvottomuuden tunnon ja yksin jäämisen. Tarina on pohjimmiltaan valoisa ja opettava: kuinka kannattaa elää, myös nykyoloissa. Elon ymmärtäminen yhtä aikaa vakavasti ja kevyesti, asettuen ja irtautuen, itsellisesti, mukautuen mutta ei alistuen.

Kirjassa seurataan myös Ainon ja Reitun jälkipolvien elonkulkuja. Löydämme heistä saman asenteen: yhtä aikaa vakavasti ja kevyesti, mukautuen mutta ei alistuen. Hupaisana näyttäytyy Reitun ja Ainon perillisen tekoset eduskunnan töissä ja töiden liepeillä. Hänen aatelmansa eivät aina istuneet stasimaiselta vivahtavaan työkulttuuriin. Ehdotus eduskunnan kirjallisuuskerhoksi kuitattiin kahvikupposella.

Kirjassa kerrotaan erilaista historiaa, erilaista nykyhetkeä ja tähytään tulevaan toisin silmin.
Kirjassa otetaan kantaa myös ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin, kulttuurisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Läpäisevä teema on ihmisten kasvava sivullisuus maailman rakentamisessa. Sivullisuuden tunne ilmenee, nuorilla varsinkin, tarpeettomuuden ja tyhjyyden tuntoina, mielen ja mielekkyyden katona. Aino kurottui orpouden yli. Kuinka tänään hoituvat orpouden ja masennuksen tunnot.

Terve mieli kumpuaa itselähtöisestä tekemisestä. Ihmisten oma itsellisyys on tärkeämpi kuin holhonnaksi koettava ja palveluina tarjottu apu tai ulkoa tuotu hyvinvointi ja etuudet. Tämän opin saimme myös Reitun ja Ainon tarinasta. He rakensivat tantereensa itse. Omaksi koettu tekeminen edellyttää olennaisia muutoksia nykykäytäntöihin. Alueiden kaavoituksesta ihmiset on sysätty syrjään. Voiko ratkaisu olla muu kuin kaavoitustoiminnan lopettaminen. Entä niinsanottu vihreä siirtymä. Yhä enemmän ihmisiä ajetaan näiden siirtymien tieltä pois, mm. tuulivoiman rakentamisessa. Tarvitaan uudenlaista tiedettä ja uudenlaista politiikkaa.

Esimerkkejä löytyy sieltä täältä. Somalinainen valmistui tohtoriksi. Maahanmuuttajanuoret tekevät mieluummin musiikkia kuin kuuntelevat päihdeopetusta.

Annetaan kirjoitustyöläisen sanoa:
"Oli monta todella hienoa kohtaa, hienoja kielikuvia. Näkee että olet kirjoittanut (ja lukenut) paljon. Olisin lukenut mielelläni vaikka kokonaisen kirjan Ainon ja Reitun elämäntarinasta. Oli koskettavia ne kohdat hakulapsesta ja hitujen syöjästä, samoin oman tuvan riemusta."

Todellakin. Kirjoittajassa leikkaa elämän läpi kulkeva ja maailmoja läpäisevä ajatustyö ja samaan aikaan elämän syvänteitä, perimmäisiä loukkoja koskeva omakohtainen kokemus ja tuntemus. Kirjoittajan tunnot kuohahtavat joka aamu päivän lehtiä ja uutisia lukiessa. Kuinka pinnallisin ottein meille tuputetaan milloin mitäkin. A-studiota tuskin viitsii enää katsoa. Hesarista löytää herkkupalan pari kertaa viikossa.

Kirjoittajan elämänkaaresta on vaikea sanoa kumpaa se on: mutaisen ojan pohjalta ylös nousemista, maanpäällisen taivaan tavoittelua, surfailua viisauksien, tieteiden ja ties taiteidenkin mainingeilla vai nilkkaa myöten savivelliin juuttumista, pohjatonta surua muiden elämäntöiden rappeutuvia raunioita katsoessa, havahtumista tieteiden sietämättömään yksipuolisuuteen, ylenkatsovuuteen, työelämässä nurkittamiseen, ylhäisimpien tekemiin ulosheittoihin, plokkauksiin. Toisaalta. Mitäpä tässä. Surfataan, surfataan. Käydään pakosalla jos ei muu auta. Mennään hoitolaan kuten se naiskirjailija kirjamessuilla. Ette te meitä pitele. Vai pitääkö meidän lalliksi ryhtyä.

Ei ole yksi eikä kaksi joka on lakannut tervehtimästä. Jokunen kansanedustaja. Professorit eivät voi lakata koska eivät ole aiemminkaan tervehtineet. Sadat tai tuhannet ovat ne kulttuuri- tai tiedeväen tilaisuudet joissa Juhani on piipahtanut. Kukaan ei tervehdi kun kukaan ei tunne - no ehkä joku, ehkä vahingossa. Näin kuuluukin olla, tämä on peliä, hauskaa, maailma on peliä. Pelataan vaan. Olen in cognito. Eivät arvaa kuinka tarkkaan osaan puheensa tulkita.

Mutta on niitäkin jotka hakee viimeiselle tanssille tai joka hyvän hyvyyttään lukee luonnokset antaen antoisia neuvoja ja kommentteja. Kiitos heille. Elämä on.