Juhani Paasivirta : Pienet valtiot Euroopassa : kansainvälisen järjestelmän muutoksia 1800- ja 1900-luvuilla

Euroopan kansainvälistä järjestelmää kuvataan tavallisesti suurvaltain, yhden tai useamman näkökulmasta. Tässä teoksessa on näkökulma kuitenkin päinvastainen – pienten valtioiden sijoittuminen Eurooppaan.

Esitys lähtee Wienin kongressista (1814–15), jonka jälkeen huomio on kohdistuneena puolueettomaan Sveitsiin ja Belgiaan, Skandinavian maihin sekä 1800-luvun eri vaiheissa itsenäistyneisiin Balkanin valtioihin. Samalla tarkastellaan alustettujen kansallisliikkeiden asemaa puolalaisista ja tsekeistä alkaen.

Ensimmäisen maailmansodan päättymisvaiheesta lähtien ovat esillä sekä vanhat että uudet pikku valtiot, jotka antavat väriä etenkin 1920-luvun kansainvälisiin suhteisiin aina Kansainliiton toimintaan myöten. Sitten seuraa erityinen painotus niihin vaikeuksiin, joita sai suhteessa ongelmalliseen 1930-luku sekä sodan liittolaiset kohdistivat toisen maailmansodan aikana. Vsta 1945 lähtien tarkastelun ala on laajentunut etenkin pieniin valtioihin Länsi-, Itä- ja Pohjois-Euroopassa sekä liittyen sellaisiin uusiin ongelmiin kuin mm. integraatiokehitykseen ja ydinasekysymykseen.

Teoksen kokonaispuitteissa muun seikka kiinnittää pistää silmään. Erää pienistä valtioista, nimittäin Suomi – on sitten kysymys 1800-luvulla autonomia- tai 1900-luvulla itsenäisyyskysymyksestä – pystyttee Euroopan suurten muutosten ja mullistusten keskellä merkittävällä tavalla, toisin kuin monet muut, veden pinnalla.