Juhani Peltonen : Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä

Vankisaattue on matkalla kohti Venäjää, vankkurien pyörät ryskyvät kiviin, kärpäset kiusaavat, varikset kraakkuvat ja joukkoirät räksyttävät. Eletään Suomen sotaa, vuosia 1808-1809. Kapteeni Värnhjelm kurkottaa nostalgiset ajatuksensa taakse jäävälle isänmaalle, vaimoonsa ja tyttärinsä, ja on aivan varma siitä että emäntäpiika varastelee ja palvelevat sekä juopottelevat että lyövät eläimiä. Lopen väsynyt majuri af Åkerille muistelee edessä olevia hetkiä aina kahden ja puolen vuosisadan päähän, tuntee inhoa kaikkien valtakuntien armeijoita kohtaan ja potee ilottomuuden aiheuttaman kroonisen huonotuulisuuden lisäksi kuolemansuureuden raskasta syli-ikävää. Sen kohteena on takaakin päin ihanaksi osoittautuvaa rutiinantarvetta, jonka af Åkerille kohtalon kertomuksen lopussa. Suomi on vihdoin saanut venäläisen klassikkonsa.