Juhani Peltonen : Salomo ja Ursula

Salomo on lähtenyt kotoaan, ikkunattomasta ullakkohuoneesta, jossa on piano, patja ja peite, televisio joka ei ole televisio, radio joka on radio, ja sähköhella; kasa noisia kiviä, kirves ja hajananainen tuoli. Hän kulkee läpi puiston, jossa tyttö, Ursula, istuu penkillä, syö päärynää. Ovatko he tavanneet aikaisemmin, käyneet ehkä samaa koulua? Salomolla ainakin on kalenterin välissä heistä otettu valokuva, niin että he ovat melkein lapsia vielä, mutta kumpikaan ei muista, koska kuva on otettu, ja missä, kuka sen on ottanut. He lähtevät yhdessä, Salomo kertoo juttuja, he menevät juomaan viiniä, huomaavat rakastavansa toisiaan, päättävät mennä naimisiin.

Näin alkaa kertomus Salomosta ja Ursulasta. He joutuvat muuttamaan Salomon ullakkohuoneesta, asuvat kirkon eteisessä tuonpuoleisessa sivulaivassa sijaitsevan kryptan parviossa huonon, konserttisalien penkkirivien välissä keskuskäytävällä, paritalohuoneita vaihdetaan kerhotilan ja vielä jonkin, tuskalllella katolla. Ursula alkaa odottaa lasta, voimistelee. Ja lopulta he kuvittelevat löytäneensä kodin, joka on lämmin ja lähes täydellinen.