Juhani Siljo : Rajankäyntiä nykyisen kirjallisuutemme suunnista

Juhani Siljo syntyi Oulussa 1888. Hänen ensimmäinen kokoelmansa Runojä ilmestyi 1911 herättämättä paljoakaan huomiota, mutta eräät kaukonäköiset arvostelijat totesivat jo tällöin hänen harvinaiset lahjansa sekä persoonallisen näkemyksen että ilmaisun alalla.
Seuraava kokoelma Maan puoleen (1914) oli odotusten toteutus. Iskevät kuvat, raikas, "maanläheinen" ilmaisu, miehekäs, puhdas tunne syöpyivät pysyvästi mieleen.
Korkeimmalle Siljo lyyrikkona kohosi kolmannessa kokoelmassaan Selvänä vetenä, joka ilmestyi hänen kuolemansa jälkeen 1919. Sen monet todella suuret runot (Kuolinrippi, Excelsior, Vastavirtaan, Teppo Tyhjään, Elämän kemut, sikermä Hääkiltti) ovat säilyttäneet kunniapaikan kaikissa suomalaisen runouden valikoimissa.

Runossaan kuten myös monessa arvostelussaan ja kirjailijateitseilyissään (Eino Leino, Teuvo Pakkala) Siljo on "oman minuutensa rakentaja", kirkasotsaisen nuorukainen, aidon suomalaisen (ja pohjalaisen) arvomaailman unohtumaton edustava.

Nyt bibliofiileihin kuulostava kriitikkamainen Rajakäyntiä nykyisen kirjallisuutemme suunnista ilmestyi 1914; siihen on lukemattomia kertoja viitattu kirjallisuutemme esittelyissä, mutta se on epäilemättä vain ani harvojen tiedossa. Sitä ei ole vuosikymmeneen ollut saatavissa.
Teos on suppea, tiivis, kireä – ja samalla avara; se välittää Siljon esteettiset ja eettiset käsitykset, jotka ovat yleispäteviä ja tuuletettavat tämän päivän arvostelijoille ainakin yhtä aiheellisesti kuin seitsemänkymmentä vuotta sitten. Eikö esimerkiksi etukannen motto, Siljon aforismi kokoelmasta Selvinä vetenä, ole sovellettavissa melkeinpä sataprosenttisesti "kulttuuripoliitikoille" 1985. Siljon ironiaa syventää ja lientää hänelle tunnusomainen aito, syvälle luotaava huumori. Rajakäyntiä on klassikko.
Siljo kuoli vapaussodassa saamiinsa haavoihin 1918.

Etukannessa Pekka Halosen maalaus vuodelta 1916.