Juhani Suomi : Urho Kekkonen 1944-1950 : Vonkamies ; 1950-1956 : Kuningastie ; 1968-1972 : Taistelu puolueettomuudesta ; 1972-1976 : Liennytyksen akanvirrassa ; 1976-1981 : Umpeutuva latu

"Olen masentunut. Mitä helvettiä minä suostuin presidenttiehdokkaaksi? Nyt olisin vapaa mies, mm. sanomaan, mitä ajattelen. Jos voisin kunniallisesti erota, sen tekisin päästäkseni rauhaan vastuusta, joka painaa tällaisen pettymyksen jälkeen."

"Tuntuu kuin jousi olisi katkennut. Olen tehnyt parhaani sen hyväksi, että välttämätön idänpolitiikkamme tulisi luonnostaan selväksi ystävyyspolitiikaksi ja että se saisi sijan juurtumaan kaikkien suomalaisten yhteiseksi vakaumukseksi; että järki ja sydän olisivat tasavertaiset idänpolitiikan pohjana. Tšekkoslovakian tapahtumat ovat - niin tuntuu - riistäneet tältä työltä sen saavutukset ja sen pohjan ... Mutta minä en jaksa enää käydä tätä uutta isätö tulevaisuutta ... työt on siirrettävä nuorempiin käsiin ..."

"Olen ollut hyvin deprimeerattu Tšekkoslovakian tapahtumien takia ... Muistan keskusteluni A. N. Kosyginin kanssa viime kesäkuussa Siperian matkan aikana. Hänen esittämänsä käsitykset kansainvälisen politiikan kehityksestä olivat sellaisia, että niitten perusteella en voinut pitää mahdollisena sitä, mikä Tšekkoslovakiassa nyt on tapahtunut ... Neuvostoliitto on tehnyt suuren poliittisen erehdyksen, jonka seuraukset tulevat näkymään kansainvälisessä politiikassa vuosia."

Tuskaisia ja epätoivoisia repliikkejä elokuulta 1968. Varsovan liiton joukot vyöryvät Tšekkoslovakiaan, ja Kekkonen kokee, että hänen elämäntyöltään on hetkessä viety pohja. Hän ennakoi tapahtuneen heijastuvan vaikeuksiin Suomen ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin, kuten varsin pian tapahtuukin. Alkaa ankara kulissien takainen taistelu Suomen puolueettomuuspolitiikan oikeutuksesta ja sisällöstä. Nottikriisin aikaiset YYA-konsultatiot uhkaavat jälleen.