Jukka Kemppinen : Riitamaa

Karjalassa pitkin valtakunnanrajaa sen idän puolella on jäänyt museo, josta talot ovat keränneet helmaansa ja lähteneet evakkoon ja entisten mäntyjen tilalle on tullut toiskielisiä siirtolaisia, reidenvahuisia koivuja, leppää. Mikään muu ei ole muuttunut, paitsi kaikki niistä ajoista kun sota soi Viipurinlahden molemmilla rannoilla ja Suomenvedenpohjan ja Kärstilänjärven ja Leitimojärven, ja Vuoksen.

Moni luulee ja kuvittelee itsensä yhdeksi ja jakamattomaksi ja ehyeäksi, vaikka meidän valtakunnassa on puolelta jos sota tai vaikka yhden miehen mieli voi olla monta maata niin kuin Suomi ja Venäjä ja niiden siirtolaisten sekaannus kun heidän kieliä tulee toisi toiste kertaakaan sekaantumasta. Mielessä tapahtuvat räjähdykset ja mieleen ydin kuumenee ja vuotaa ja siitä ihmises tä tulee tuhoalue.

En tiedä miksi olen kirjoittanut tällaisen kirjan. Kerron siitä, miltä tuntuu olla Eurooppa, kun muistaa niin paljon ja kokee kaiken ruumiissaan ja mielessään, jotka ovat sama asia, ruumis mieli.

Kai olen kirjoittanut kirjan, jottei minun tarvitsisi itse olla tällainen. Haluaisin olla kuten espilovet, niin kuin halki mennyt kivi valtakuntien ritaamailla, jolla kasvaa huono mänty, kiven halkeamasta.