Jukka Kortti : Näköradiosta digiboksiin : suomalaisen television sosiokulttuurinen historia

Takakansi

Näköradiosta digiboksiin on kertomus suomalaisen television puolivuosisataisesta historiasta. Tarinaa vievät ja värittävät tavallisten suomalaisten televisionkatsojien muistiot ja kokemukset. Samalla suomalainen televisiohistoria suhteutetaan kansainväliseen televisiohistoriaan ja suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen. Lisäksi televisiota tarkastellaan kulutustuotteena, maailmankuvan muokkaajana ja sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttavana tekijänä.

Teos hyödyntää muistitietohistorian ja medianetnografian menetelmiä sekä historian, viestinnän, kulttuurintutkimuksen, sosiologian ja kulutustutkimuksen kysymyksenasetteluja ja teorioita. Näköradiosta digiboksiin soveltuu näiden tieteenalojen oppikirjaksi ja tietolähteeksi sekä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita nykyyhteiskunnan tärkeästä mediasta ja Suomen lähihistoriasta.

Esittely

Näköradiosta digiboksiin on kertomus suomalaisen television puolivuosisataisesta historiasta. Tarinaa vievät ja värittävät tavallisten suomalaisten televisionkatsojien muistot ja kokemukset. Samalla suomalainen televisiohistoria suhteutetaan kansainväliseen televisiohistoriaan ja suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen. Lisäksi televisiota tarkastellaan kulutustuotteena, maailmankuvan muokkaajana ja sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttavana tekijänä. Teos hyödyntää muistitietohistorian ja mediaetnografian menetelmiä sekä historian, viestinnän, kulttuurintutkimuksen, sosiologian ja kulutustutkimuksen kysymyksenasetteluja ja teorioita. Näköradiosta digiboksiin soveltuu näiden tieteenalojen oppikirjaksi ja tietolähteeksi sekä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita nykyhistorian tärkeimmästä mediasta ja Suomen lähihistoriasta.

Ensimmäinen televisiolähetys Suomessa tapahtui marraskuun 18. päivänä 1950 Stockmannin tavaratalossa. Rahvaalla oli mahdollisuus katsella televisiota Mannerheimintien puoleisesta näyteikkunasta, ja yleisöä ikkunan takana riitti.

Televisioelokuvia katsottiin niin kuin olisi oltu elokuvateatterissa. Valot sammutettiin eikä television äärestä poistuttu kesken elokuvan. Puhelinkin saatettiin ottaa pois päältä. Kesken katselemisen ei elokuvaa myöskään kommentoitu. Isoisäni, joka oli syntynyt 1887 ja noihin aikoihin 80-vuotias, ei noudattanut tätä sääntöä, vaan oli äänessä. Hänellä oli myös tapana huomauttaa jokaisesta televisioruudussa näkemästään henkilöstä, kenen tuttavan näköinen tämä oli!

Koska muun muassa Lasse Virénin kultajuoksut tulivat uusintoina/nauhoitettuna myöhemmin, oli isäni varautunut katsomaan juoksun vasta silloin. Hän piti myös tarkasti huolen, ettei kuullut juoksun tulosta mistään. Juuri ennen lähetyksen alkamista naapurin isäntä, joka ei urheilusta niin paljon välittänyt, kuitenkin totesi heti: No se suomalainen tais sitte voittaa.

Minulla oli digiboksi käytössä noin puoli vuotta, mutta siitä ei ollut muuta kuin haittaa. Kuva pätki koko ajan ja välillä katosi tunneiksi. Boksia vaihdettiin, korjattiin ja antennitkin tutkittiin, mutta mikään ei auttanut. Lopuksi minulta meni hermot ja hajotin boksin vasaralla.

VTT Jukka Kortti (s. 1968) on yhteiskunta- ja mediahistorioitsija Helsingin yliopistosta. Hän on perehtynyt etenkin television, mainonnan ja kulutuksen historiaan.