Jukka Nevakivi : Zdanov Suomessa : miksi meitä ei neuvostoliittolaistettu
Alkaen 11,00 €
Varastossa
Vain %1 jäljellä
SKU
P-ZDAN-497D2B
Jukka Nevakiven teos pureutuu Suomen "vaaran vuosiin" ja tarkastelee neuvostolähteisiin perustuen, miksi Suomea ei neuvostoliittolaistettu sodan jälkeen. Kirja muuttaa käsityksiä Neuvostoliiton tavoitteista ja toimista Suomessa vuosina 1944–47.
Kenelle: Historiaan ja kansainvälisiin suhteisiin syventyneille aikuisille.
MIKSI MEITÄ EI NEUVOSTOLIITTOLAISTETTU?
Neuvostolähteisiin perustuva selvitys muuttaa kertaheitolla Suomen "vaaran vuosista" 1944-47 vallalla olleen näkemyksen.
Jukka Nevakivi pääsi tutustumaan Moskovassa Liittoutuneiden valvontakomission puheenjohtajan Andrei Zdanovin jälkeensä jättämiin papereihin, valvontakomission arkistoon sekä Molotovin ja hänen sihteeristönsä papereihin.
Neuvostolähteet paljastavat vastaansanomattomasti, ettei Neuvostoliitto aselvön 1944 jälkeen pyrkinyt eikä olisi edes kyennyt miehittämään maatamme. Suomea vastaan keskitetyt neuvostovoimat olivat etelään suunnattujen joukko-siirtojen jälkeen jopa heikommat kuin Suomen omat joukot.
Neuvostolaista peloteiltiin silti järjestelmällisesti myöhemminkin. Siihen syyllistyi myös oma johtomme, mm. Hertta Kuusinen penäsi Zdanovilta, miksi neuvostoarmeija ei tullut hyökkäysvaunuilla Helsinkiin. Porvaripoliitikotkin ryhtyivät pelaamaan Moskovan korteilla jo syksyllä 1944. Kaarlo Hillilä, Urho Kekkonen ja Sakari Tuomioja esimerkiksi ehdottivat joulukuussa 1944 läheistä yhteistoimintaa Yrjö Leinolle. Leino raportoi Zdanoville, että he ehdottivat omasta aloitteestaan muun muassa Rytin ja Tannerin asettamista syytteeseen sotasyyllisinä.
Valvontakomissio vältti ensimmäisen puolen vuoden aikana ehdottomasti puuttumasta maamme sisäisiin asioihin. Zdanovin ajoittaisen ankaruuden syynä olivat hänen neuvostovastustajansa; itse hän halusi toimia varovaisesti ja palasi usein sodista saamiinsa kokemuksiin, ettei Suomessa saanut kiirehtiä eikä toimia liian ärsyttävästi.
Neuvostolähteisiin perustuva selvitys muuttaa kertaheitolla Suomen "vaaran vuosista" 1944-47 vallalla olleen näkemyksen.
Jukka Nevakivi pääsi tutustumaan Moskovassa Liittoutuneiden valvontakomission puheenjohtajan Andrei Zdanovin jälkeensä jättämiin papereihin, valvontakomission arkistoon sekä Molotovin ja hänen sihteeristönsä papereihin.
Neuvostolähteet paljastavat vastaansanomattomasti, ettei Neuvostoliitto aselvön 1944 jälkeen pyrkinyt eikä olisi edes kyennyt miehittämään maatamme. Suomea vastaan keskitetyt neuvostovoimat olivat etelään suunnattujen joukko-siirtojen jälkeen jopa heikommat kuin Suomen omat joukot.
Neuvostolaista peloteiltiin silti järjestelmällisesti myöhemminkin. Siihen syyllistyi myös oma johtomme, mm. Hertta Kuusinen penäsi Zdanovilta, miksi neuvostoarmeija ei tullut hyökkäysvaunuilla Helsinkiin. Porvaripoliitikotkin ryhtyivät pelaamaan Moskovan korteilla jo syksyllä 1944. Kaarlo Hillilä, Urho Kekkonen ja Sakari Tuomioja esimerkiksi ehdottivat joulukuussa 1944 läheistä yhteistoimintaa Yrjö Leinolle. Leino raportoi Zdanoville, että he ehdottivat omasta aloitteestaan muun muassa Rytin ja Tannerin asettamista syytteeseen sotasyyllisinä.
Valvontakomissio vältti ensimmäisen puolen vuoden aikana ehdottomasti puuttumasta maamme sisäisiin asioihin. Zdanovin ajoittaisen ankaruuden syynä olivat hänen neuvostovastustajansa; itse hän halusi toimia varovaisesti ja palasi usein sodista saamiinsa kokemuksiin, ettei Suomessa saanut kiirehtiä eikä toimia liian ärsyttävästi.
* Kuvausteksti saattaa koskea teoksen toista versiota. Kuvauksessa mainitut yksityiskohdat, kuten mahdolliset oheistuotteet, eivät välttämättä ole osa valitsemaasi teosta. Valitsemasi teoksen tarkat tiedot löytyvät alla olevasta ominaisuusluettelosta.
| Tuoteryhmä | |
|---|---|
| Tekijä | Jukka Nevakivi |
| Teoksen nimi | Zdanov Suomessa : miksi meitä ei neuvostoliittolaistettu |
| SKU | P-ZDAN-497D2B |
| Avainsanat | historia, kansainväliset suhteet, poliittinen historia |