Jukka Pakkanen : Minne kukat kadonneet

Vuonna 1964 Suomen bensiinikäyttöiset ajoneuvot päästivät ilmaan 240 757 tonnia hiilimonoksidia eli häkää. Nyt on vuosi 1969 ja autokanta kasvaa kiivaasti. Vuosittain kuormitamme järviämme 30 miljoonan ihmisen vaikutusta vastaavalla jätevesimäärällä. Tuhansien järvien maasta on tulossa tuhansien jätevesialtaiden maa. Täällä riittää luontoa – sitä ei tarvitse suojella. Niin olemme luulleet. Tosiasiassa tilanne on meillä kehittymässä samaksi kuin esim. Ruhrin alueella, mistä eläimistö on kadonnut ja metsät kuolleet pystyyn – tai Tokiossa, missä ruuhkapaolisi pysyy tajuissaan hengittämämarra avulla. Ilman saasteen lisäksi keuhkosyöpää lisäävä vaikutus on todettu. Luonnonsuojelussa on siis kysymys elämästä ja kuolemasta. Olemme riistäneet ja myrkyttäneet ympäristöämme aika, jolloin emme enää voi liikkua luonnossa, emme koskettaa, hengittää tai nauttia mitään saastumatonta. Tämän kirjan kirjoittajat ottavat esiin kovia tosiasioita. He puuttuvat luonnon väärinkäytön karkeimpiin muotoihin, osoittavat syyllisiä, etsivät parempia vaihtoehtoja. On toimittava ennen kuin turmelemme omat elinmahdollisuutemme – sillä luonnosta me yhä elämme.

"Tarpeellisia aiheita, pamfletteja, joiden toivoisi kuluvan kansan käsissä." (Suom. Suomi) – "Sarjan aihevalinta on seuraillut ajankohtaisia puheenaiheita, käsittelytapa pyrkinyt luomaan niitä ... Juuri tämänkaltaisen kirjallisuuden kohdalla meillä on tähän asti ollut ammottava aukko." (Et. Saimaa)