Jukka Parkkinen : Yrjö Kokko : sadun ja luonnon runoilija

Luonto ja eläimet olivat alusta asti Yrjö Kokon (1903–1977) elämän inspiraatio. Hän opiskeli eläinlääkäriksi, mutta halusi myös kirjailijaksi. Kirjoittamiseen hän koulittui sanoma- ja aikakauslehtien avustajana ja erityisen ahkerana kirjeitten kirjoittajana. Jatkosodan asemasotavaihe kyypsyi Kokon kirjailijana. Tuolloin syntyi satuklassikko Pessi ja Illusia (1944), joka on myöhemmin elänyt myös balettina, elokuvana ja näytelmänä. Pessiä ja Illusiaa tuli heti menestys ja saman sotakesänä kirjailija hakeutui Lappiin kirjoittamaan uutta suurenkaamaa. Sitä ei syntynyt, mutta syntyi lukuisia muita kirjoja. Kokko viihtyi eläinlääkärin ammatissa, mutta luopui siitä omistautuakseen kokonaan kirjailijantyölle ja muille intohimoilleen. Hän etsi Käsivarren Lapista laulujoutsenta vielä vuosia ja löydettyään sen kirjoitti kirjansa Laulujoutsen, Ultima Thulen lintu (1950). On paljolti Kokon ansiota, että sukupuuttoon kuolemassa ollut kansallislintumme pelastui. Kokko oli monipuolinen kirjailija, joka sitoi kertomuksissaan yhteen luonnon ja ihmisen, mystiikan ja arkipäivän. Hänellä oli vahva karjalainen identiteetti, jolle hän haki vahvistusta sekä pohjoisesta että etelästä, Lapista ja Espanjasta.

Jukka Parkkisen kirjoittama elämäkerta kertoo Yrjö Kokosta kirjeiden, päiväkirjojen ja hänen omien teostensa kautta.