Jukka Seppinen : Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1917-1945 : tiedustelu on valtiollisen päätöksenteon salaista tukitoimintaa

Takakansi

Itsenäisyytemme ajan kiinnostavinta vakoiluhistoriaa vuosilta 1917–1945

Vakoileminen kuuluu vanhimpiin ammatteihin maailmassa. Kaikki arvonsa tuntevat valtiot vakoilevat omien etujensa tukemiseksi. Hyvät ja oikeat tiedot luovat pohjaa valtiollisille päätöksille. Valtioillinen tiedustelu tapahtuu oikeusvaltiossa budjettivaron ja lain puitteissa. Vai tapahtuuko kaikki kuitenkin vähän siististi? Miten lakia on noudatettu?

Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, sen oli luotava useita rakenteita, jotka kuuluvat itsenäisen maan tunnusmerkkeihin. Salainen poliisi on yksi sellainen ala. Millainen oli sen keskeinen tehtäväkenttä Sdp:n radikaalisiiven kevään 1918 vallankumousyrityksen jälkeisessä asenneilmastossa?

Suomen valtiollinen kansainvälinen tiedonhankinta on perinteisesti perustunut diplomaattiseen edustukseen maailmalla ja sotilassalaisuuksien verkostoitumiseen siihen. Omia tiedusteluagentteja Suomella on ollut vähän, toisin kuin suurilla mailla. Suomen ratkaisu on ollut tukeutuminen poliisiorganisaatioon, jolla on ollut omia kansainvälisiä yhteistyösuhteita.

Miten turvallisuusviranomaiset ovat selvienneet Suomea kohdanneista vakavista tilanteista? Minkälaisia tiedustelukokemuksia löytyy maailmalta?

Tohtori Jukka Seppinen keskittyy teoksessaan tiedusteluhistorian suuriin linjoihin. Katse kohdistuu niin Suomen omiin toimiin kuin merkittäviin kansainvälisiin yhteyksiin. Teokselle ilmestyy keväällä 2018 jatko-osa, joka käsittelee vuosia 1945–2018.

Esittely

Mittava teos kokoaa ensimmäistä kertaa yhteen itsenäisyytemme ajan kiinnostavinta vakoiluhistoriaa.

Suomen vakoiluun liittynyt toiminta on usein ollut ennen kaikkea vastavakoilua, jonka painopiste on ollut Neuvostoliittoon ja Venäjään liittyvissä uhkissa. Systemaattinen laaja tiedonhankinta sen sijaan on ollut puutteellista. Turvallisuusviranomaistemme salaisella toiminnalla on ollut keskeinen tehtävä laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustamisessa.

Vakoileminen kuuluu varmasti vanhimpiin ammatteihin maailmassa. Kaikki arvonsa tuntevat valtiot vakoilevat omien intressiensä tukemiseksi. Kun puhutaan vakoilusta laajassa mielessä, hyvät ja oikeat faktatiedot luovat pohjaa valtiollisille päätöksille. Valtiollinen tiedustelu tapahtuu oikeusvaltioissa budjettivaroin ja lain puitteissa. Vai tapahtuuko kaikki kuitenkaan näin siististi? Muun muassa sitä käsitellään kirjassa.

Suomen valtiollinen kansainvälinen tiedonhankinta on perinteisesti perustunut diplomaattiseen edustukseen maailmalla ja sotilasasiamiesten verkostoitumiseen niihin. Omia tiedusteluagentteja maailmalla on ollut varsin vähän, toisin kuin suurilla mailla. Tietojen vaihtoa on tapahtunut, mutta aina pitäisi olla jotain tarjota, jotta jotain saisi. Ovatko Suomen asiat tältä osin kunnossa, vai ei? Tekniikan nopea kehitys on muuttanut tiedonhankintaa merkittävästi. Miten se on vaikuttanut Suomeen?

Minkälainen on ollut Suomen tiedonhankinnan kokonaisuus itsenäisyyden aikana. Mitkä ovat olleet suomalaisen tiedustelun painopistealueet? Miten turvallisuusviranomaiset selvisivät Suomea kohdanneesta vakavasta suomettumisilmiöstä? Minkälaisia tiedustelukokemuksia löytyy maailmalta?

Tohtori Jukka Seppinen keskittyy teoksessaan tiedusteluhistorian suuriin linjoihin. Katse kohdistuu niin Suomen omiin toimiin kuin merkittäviin kansainvälisiin yhteyksiin.