Jukka Tarkka : Ei Stalin eikä Hitler : Suomen turvallisuuspolitiikka toisen maailmansodan aikana

Tämä kirja keskittyy sodan aikaisten poliittisten päätösten valtiollisiin ja yhteiskunnallisiin perusteisiin. Se on äärimmilleen tiivistetty ja tarkoituksellisen siviililäinen sotahistoria.

Monet Suomen lähialueiden sotilaalliset ja poliittiset muutokset rajoittivat Helsingin ja Mikkelin päättäjien valinnanvapautta. Muutamat tarjosivat myös mahdollisuuksia. Kirja kuvaa, miten sota-ajan Suomi löysi linjansa sopeutumalla niihin tekijöihin, joita se ei voinut muuttaa, ja reagoimalla niihin harvoihin ajan ilmiöihin, jotka se arvioi itselleen edullisiksi.

Paasikiven–Kekkosen linjaa koskeneesta keskustelusta tutut perusteijät vaikuttivat jo sodan aikana siihen, mitä Suomen poliittiset johtajat ajattelivat ja päättivät. Heidän käytössään olivat samat työvälineet kuin tämän päivän turvallisuuspolitiikan tekijöillä: ulkopolitiikka ja puolustuspolitiikka. Niiden tärkeysjärjestys oli silloin erilainen kuin nykyisin, mutta niin olivat olosuhteetkin.

Suomen puolueettomuuspolitiikan etäinen lähtökohta oli idullaan jo sota-ajan historiassa. Talvisota alkoi siitä, että Suomi sanoi Stalinille ei. Jatkosota päättyi siihen, että Suomi sanoi ei myös Hitlerille.