Jutta Junnikkala : Sibeliustalo : lastuja

Takakansi

Sibeliustalo purjehti suomalaisen puurakentamisen lippulaivana Lahden Vesijärven rantaan vuonna 2000. Sen matka oli myrskyisiä eikä ankkuroituminen käynyt kivutta: rakennusaikataulu ja budjetti olivat ennenkuulumattoman tiukkoja samoin kuin talon ympärillä lainehtiva julkinen keskustelu.

Suomi sai konserttisalin, jonka akustiikka on maailman parhaita. Kirja Sibeliustalosta kertoo talon tarinaa tuokio kuvien kautta. Ihmisten elämykset talossa niin kuin kokouksissa kuin konserteissakin ovat resonoineet ja kaikuneet kauaksi. Hyvässä akustiikassa pianissmokin kuuluu.

Esittely

Sibeliustalo purjehti suomalaisen puurakentamisen lippulaivana Lahden Vesijärven rantaan vuonna 2000. Se oli lähetetty liikkeelle ainoastaan kahta vuotta aiemmin, kun Kimmo Lintulan ja Hannu Tikan ehdotus "Lastu" valittiin arkkitehtuurikilvan voittajaksi. Päätös konsertti- ja kongressitalon rakentamisesta tehtiin kaupungissa, jota talouslama oli koetellut erityisen ankarasti. Lastu sai lähtöluvan täpärästi, yhden äänen enemmistön turvin.

Kiihkeäsävyinen debatti ja ristiriitaiset tunteet eivät ole hälvenneet Sibeliustalon ympäriltä vieläkään. Kiistatonta on kuitenkin se, että Suomi on saanut konserttisalin, jonka akustiikka kuuluu maailman parhaisiin.

Kirja Sibeliustalosta kertoo talon tarinaa ihmisten kokemusten, muistelun ja tuokio kuvien kautta. Ihmisten elämykset talossa niin kokouksissa kuin konserteissakin ovat resonoineet ja kaikuneet kauaksi. Hyvässä akustiikassa pieninkin pianissimo kuuluu.