Jutta Zilliacus : Ajatuksia verannalla

"Ja äkkiä sitä saa lukea lehdestä täyttävänsä 70 vuotta! Silloin lopultakin tajuaa että lähtölaskenta on alkanut, vaikka tuntisi itsensä kuinka pirteäksi, työhaluiseksi ja elämäniloiseksi." Jutta Zilliacus tunnetaan suorapuheisuudestaan eikä hän nytkään kierteile. Hän kirjoittaa vanhenemisesta julmaa itseironiaa tekstiä. Mutta toki vanhduudessa on positiivisetkin puolensa: on lupa hidastaa, ottaa löysemmin, viettää laiskannäviä omantunnon soimaamatta.

Menneisyyttä miettiessä nousee Jutta Zilliacuksen mieleen päällimmäisenä Viro, virolaisten kohtalot. Ihmekös tuo, oliivathan hänen äitinsä ja isänsä virolaisia emigrantteja Suomessa. Jutta tarjoaa paitsi haikeita ja kiperiä muistoja myös syventävää tietoa lähdentaakaisesta naapuri kansastaamme. Virolaistet elämänmentl käänteet erilaisina kuin suomalaisten ja myös historia on heillä kuitenkin toisenlaisiksi – tätä me suomalaiset emme aina muista seuratessamme naapurimaamme nykykehitystä.

Saaristokesistä ja lastenlasten seurasta nauttiva lempeä isoäiti osaa edelleen tarvittaessa myös ärsyttää terävällä kielellään. Hän toteaakin, että sopiva adrenaliinin eritys pitää ihmisen hyvässä kunnossa.