Jyrki Kiiskinen : Menopaluu

"Muisti loihtii takaisin paikat", todetaan Jyrki Kiiskisen viidennessä runokokoelmassa Menopaluu. Niin todellakin käy: lapsuuden ja nuoruuden aikaiset tapahtumat ja tapahtumapaikat tallentuvat kokemusten kerrostumiin, hautautuvat muistin kovalevylle kenties vuosikausiksi noustakseen esiin silloin kun niitä vähiten odottaa - tai niitä huomaamattaan kutsuu.

Vuosikymmenten takaiset yksityiskohdat, hetket ja oivallukset kotona, kotikulmilla, mökillä, uimahallissa, autossa ja monessa muussa paikassa pulpahtavat pintaan nykyhetkessä jonkin erityislaatuisen, joskus selittämättömänkin impulssin esiin nostamana.

Jonkin lapsuuden leikin merkityksen ihminen ymmärtää ehkä vasta aikuisena nähdessään asioiden samankaltaisuuden. Kodin keittiön ja oman huoneen ovet muuttuvat toimistojen ja lentokenttien oviksi, aikatasot törmäävät toisiinsa ja synnyttävät uusia, poliittisiakin näköaloja.

"Elämä yhtä kumpuilevaa nykyhetkeä", runossa kirjoitetaan. Muistellessa ihminen muuttuu, menneisyys muuttuu, nykyisyys muuttuu, kun ihminen kirjoittaa itseään lakkaamatta uusiksi.

Kiiskisen suggestiivisissa ja aistivoimaisissa runoissa mennyt ja alati muuttuva nykyhetki kietoutuvat toisiinsa kuin dna:n säikeet, erillisinä ja silti erottamattomina.