Jyrki Pellinen : Avaan oven ja olen kotona

Vintillä oli rautalankaverkossa reikiä, niin että pääsi toisten ihmisten vinttikomeroihin sisälle. Väliseiniä ei talon vintissä ollut, niin että yhdeltä vintiltä näki toisen rapun vintille. Koska sinne ei saanut koskaan mennä, piti aina katsella sinnepäin. Mutta siellä näkyi olevan ihan samanlaisia tavaroita. Samoin pinoihin laitettuna.

Tuuli alas rappuja. Ylimmässä kerroksessa asui iloinen ihminen. Seuraavassa vihainen. Sitä seuraavassa asui tyttöjä. Ja kellariin pääsi ulko-oven vierestä. Siellä olivat perunakellarit ja polkupyöräsuojia.

Piha muistutti kenttää; sen reunoilla oli sementtirenkaita. Autot ajoivat aina pyöränsä niiden päälle niin että nurmikko kellertyi. Katselin aina kun autot peruutivat tallista, aurinko paistoi, oli kesä.

"Avaan oven ja olen kotona" on Jyrki Pellisen kuudes proosateos, muistikuvia pienen pojan elämästä kaupungissa ja maalla, seesteisiä välähdyksiä lapsuudesta, joka on jo kaukana takanapäin ja kuitenkin koko ajan läsnä.