Jyrki Tapio : Loinen ja kruunu : pienoisromaani

Atonen oli isoveli, jonka oli pakko kertoa petoksestaan, kun harhat alkoivat vainota. Tietämättään hän alkoi vainota minua. Nyt hän on pakomatkalla. Periaatteessaan hän on yhä vapaa mies: hän saa ulkoiluttaa ruumistaan kuin naapurin koiraa. Mutta yksikin virhe siltä piskiltä... Annoin hänet ilmi. Otin muka vastuun hänestä hänen itsensä edessä! Hän käveli ohitseni ja tuijotti suoraan jonnekin ahdistetun maailmansa kolkkaan, missä nyt olin myös minä. Olimme jälleen prosessissa: ensimmäistä liikettä täytyy seurata toinen ja kolmas ja neljäs, että ensimmäinen olisi ensimmäinen, eikä viimeinen.