Kaarina Huhtinen : Lyhtyjuhlan kesä

Viivi saa tarpeekseen perheensä vaikeuksista ja päättää ratkaista erimielisyydet jättämällä kaiken taakseen. Hän liitää Savon sydämeen, entiseen mummulansa Lintuhaurjuun, jota nykyään isännöivät äidin sisar Henna ja tämän mies Jiipee. Maisemat ovat kuin suoraan vanhasta Suomi-filmistä ja Viivin roolina on olla vuoroin karkaava kaupunkilais­tyttö, vuoroin ratsasteleva kartanonneiti ja jopa emäntäpiika, joka löytää isäntären­gistä seuraa. Kesän alussa Viivi janoaa elämäänsä vipinää ja säväyttäviä kokemuksia. Ja mahtuuhan hänen suunnitelmiin paljon muutakin kuin maatalon apu­töitä ja lasten kaitsemista. Mutta yhtä tärkeää kuin kokemusten kerää­minen on edistyminen omien menneisyyden isojen ja pienten solmujen avaamisessa. Parin kuukauden aikana Viivi löytää itsestään arvaamattomia puolia, istuu värikästä paperilyhtyä askartelemassa ja huomaa, ettei onnea ole kovin kaukaa haettava. Vaikka kasva­minen aikuiseksi voi olla tuskallistakin, tulee onnea onnelleeksi.