Kaarina Sarkola : Uhrisalaisuus : runoja

Pieni tarina kulkee tässä kokoelmassa lukijan silmien ohi. Nuori tyttö astuu elämään täynnä korkeaa kaipausta, mutta elämä on hänelle ankara, ilon hetket hän tuntee vain armo­paloksi. Rakkaus koskettaa häntä, valoisana, herkkä rakkaus, ei intohimon palo. Sitten rakastettu kuolee, ja vasta surussaan nainen ikäänkuin löytää itsensä: ihmeellinen ajattomuuden salaisuus koskettaa häntä, itsensä unohtaminen tulee hänen voimakseen, hänen onnensa on hiljaisuuden ja surun onnea, kuolema häämöttää hänelle porttina aamuun, suureen valoon, ikionnelliseen päivään.

Jotakin hyvin kaunista ja aitoa on Kaarina Sarkolan yksinkertaisissa runoissa. Olkoon, että hänen kätensä on hento, hän on kuitenkin kyennyt louhimaan marmoria sielustaan ja veistämään siitä taideteoksen.